Sinä halusit olla taivas

Sinä halusit olla taivas

mutta aurinko laski

aivan kuin eilenkin

Minä pyysin tähtiä

mutta sain eksyneet jalat

väärältä polulta

Omassa kuplassamme

vaadimme liikoja

Surullinen sekunti

Näin sinun kävelevän

kadulla, hymyilit

katsoit minua silmiin

Näin sinut unessa

halaamassa minua

kertomassa tarinoita

Näin sinut kaikkialla

nimesi joka nurkassa

kasvosi peilissä takanani

Tahdoin iltaisin nukahtaa

jotta voisimme tavata

edes yhden kerran

surullisen sekunnin ajan

Hiljalleen se upposi

alitajuntaani

Sinä et kävellytkään

minua vastaan tänään kadulla

---

Rikulle <3

Vuosi

Tammikuu tuli

hänen kylmät kädet

kuristivat kaulaani

hymyili kärsimystä silmissään

Helmikuu yritti

vakuuttaa minut

käännyttää minut

mutta tuloksetta

Maaliskuu tuijotti

pahansuopa hymy huulillaan

joka pysyi
liian syvällä minussa

Huhtikuu tahtoi halata

härnätä, rikkoa minut

hänen syliinsä

uudestaan ja uudestaan

Toukokuu rakasti minua

melkein liian hyvää

ollakseen totta

ja se oli

Kesäkuu suuteli minua

otti käteni ja

johdatti minut pelastukseen

vain yhdeksi yöksi

Heinäkuu nauroi minulle

tyttö-rukka

liian eksyksissä ja liian heikko

mutta seuraa tätä polkua

Elokuu otti minut

käsivarsilleen ja lauloi

surullisia lauluja

kunnes nukahdin

Syyskuu herätti minut

vain näkemään

kuinka puut paloivat

ja sytyttivät minut tuleen

Lokakuu näytti minulle

hänen ylpeytensä ja rakkautensa

kuoleman ja sairauden

melkein kosketti minua

Marraskuu istui viereeni

katsoi minuun ja

yritti hukuttaa

omaan suruunsa

Joulukuu oli ystävällinen

piti kädestäni kun

odotimme merkkiä

lopettaa kaikki

Kolmiodraama

Sinä katoit minulle lautasen pöytään, siirsit tuolini lähemmäs itseäsi. Asettelit minut istumaan, katseeni kohti omia silmiäsi ja tuijotit minua, aivan kuin olisi sinulle jotai velkaa. Sinun takanasi hän tuijotti silmissään vihaa ja surua.

Sinä et osannut olla yksin, paikalla olin aina minä tai hän. Useimmiten molemmat. Sinä olit lupautunut elämään kanssani jo ennen kuin tapasit hänet, nyt kyseessä oli kolmiodraama. Asunto oli liian pieni meille kolmelle ja oli selvää, kenen pitäisi lähteä.

Minä en luovuttanut, tartuin sinuun katkerilla kynsilläni yön pimeinä tunteina, kuiskailin korvaasi hänen nukkuessaan ja yritin saada sinut irti kaikista muista. Tarvitset vain minut. Hän oli saanut tarpeekseen, sinä et. Kerroin pimeästä tulevaisuudesta ja selän takana lohduttomasti nauravista ihmisistä, sinä uskoit.

Sinä peittelit minut sohvalle viltin alle, tarjosit teetä hänen istuessa vieressäsi. Joinakin päivinä hän ei huomannut minua, sain rauhassa roikkua selässäsi niin paljon kuin sieluni sieti. Sain raapia reisiisi partaterällä muistoja minusta. Joinakin päivinä hän yritti kuristaa minut, hukuttaa pesuhuoneen lavuaariin tai pudottaa kerrostalon ikkunasta. Joinakin päivinä hän oli väsynyt minuun, joskus myös sinuun.

En pelännyt häntä. Tiesin, että rakastit minua, et osannut olla ilman seuraani. Et uskaltanut päästää irti, pelottelin sinua tyhjyydellä joka luopumisesta seuraisi. Sinusta ei jäisi mitään jäljelle, pelkkä raato. Minä myin sinulle kalpean katseen ja sinä ostit sen empimättä.

Toisinaan sinä aloit väittää minulle vastaan. Sanoit, että minun pitäisi lähteä, jättää sinut rauhaan. Sinun huutaessa kirosanoja päin kasvojani, minä tarrauduin ranteisiisi yhä lujempaa. Yritit potkia minua kauemmas, mutta olin liimautunut ihoosi. Jossain vaiheessa väsyit ja lopetit. Koko olemuksesi oli täynnä katumusta ja pyysit anteeksi.

Hän yritti taistella kanssasi, mutta en osannut ottaa häntä tosissaan. Hänen taistelutyylinsä oli lempeämpi. Hän kuvitteli, että halaamalla sinua, minä tulen mustasukkaiseksi ja lähden. Joskus se toimi, otin äkkilähdön jonnekin kauas hänen kietoutuessaan ympärillesi kuin suojamuuri. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että en lähde lopullisesti. Olenhan minäkin joskus loman tarpeessa ja palaan sen jälkeen voimakkaampana kuin aikaisemmin.

Tämä suhde loppuu vasta, kun minä niin sanon.

Kehys

Harhoja kehyksen sisällä

Irvisteleviä kasvoja

ja lempeitä katseita

Vastapainona itkulle

mielipuolista naurua

oman sänkyni alta

Jos leikin olevani ehjä

muut eivät huomaa säröjä

uskovat harhakuvaan

joka on niin helppo luoda

Katso vain muualle

Sillä ne tunnit

joina huudat pelkoa

ulos keuhkoistasi

määrittelevät liian tarkasti

oletko enää olemassa