Kolmiodraama

Sinä katoit minulle lautasen pöytään, siirsit tuolini lähemmäs itseäsi. Asettelit minut istumaan, katseeni kohti omia silmiäsi ja tuijotit minua, aivan kuin olisi sinulle jotai velkaa. Sinun takanasi hän tuijotti silmissään vihaa ja surua.

Sinä et osannut olla yksin, paikalla olin aina minä tai hän. Useimmiten molemmat. Sinä olit lupautunut elämään kanssani jo ennen kuin tapasit hänet, nyt kyseessä oli kolmiodraama. Asunto oli liian pieni meille kolmelle ja oli selvää, kenen pitäisi lähteä.

Minä en luovuttanut, tartuin sinuun katkerilla kynsilläni yön pimeinä tunteina, kuiskailin korvaasi hänen nukkuessaan ja yritin saada sinut irti kaikista muista. Tarvitset vain minut. Hän oli saanut tarpeekseen, sinä et. Kerroin pimeästä tulevaisuudesta ja selän takana lohduttomasti nauravista ihmisistä, sinä uskoit.

Sinä peittelit minut sohvalle viltin alle, tarjosit teetä hänen istuessa vieressäsi. Joinakin päivinä hän ei huomannut minua, sain rauhassa roikkua selässäsi niin paljon kuin sieluni sieti. Sain raapia reisiisi partaterällä muistoja minusta. Joinakin päivinä hän yritti kuristaa minut, hukuttaa pesuhuoneen lavuaariin tai pudottaa kerrostalon ikkunasta. Joinakin päivinä hän oli väsynyt minuun, joskus myös sinuun.

En pelännyt häntä. Tiesin, että rakastit minua, et osannut olla ilman seuraani. Et uskaltanut päästää irti, pelottelin sinua tyhjyydellä joka luopumisesta seuraisi. Sinusta ei jäisi mitään jäljelle, pelkkä raato. Minä myin sinulle kalpean katseen ja sinä ostit sen empimättä.

Toisinaan sinä aloit väittää minulle vastaan. Sanoit, että minun pitäisi lähteä, jättää sinut rauhaan. Sinun huutaessa kirosanoja päin kasvojani, minä tarrauduin ranteisiisi yhä lujempaa. Yritit potkia minua kauemmas, mutta olin liimautunut ihoosi. Jossain vaiheessa väsyit ja lopetit. Koko olemuksesi oli täynnä katumusta ja pyysit anteeksi.

Hän yritti taistella kanssasi, mutta en osannut ottaa häntä tosissaan. Hänen taistelutyylinsä oli lempeämpi. Hän kuvitteli, että halaamalla sinua, minä tulen mustasukkaiseksi ja lähden. Joskus se toimi, otin äkkilähdön jonnekin kauas hänen kietoutuessaan ympärillesi kuin suojamuuri. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että en lähde lopullisesti. Olenhan minäkin joskus loman tarpeessa ja palaan sen jälkeen voimakkaampana kuin aikaisemmin.

Tämä suhde loppuu vasta, kun minä niin sanon.