Nimetön

Sinä istutit minuun sen

mikä nyt pyrkii ulos

Kaunan kehoani kohtaan

tunnottomat raajat ja

irtautuneen mielen

Sinä työnsit minut reunalle

jolla olen seissyt

odottaen putoamista

Peläten ja kaivaten

tyhjää vapautta

Halu repiä itseni kappaleiksi

ja halu satuttaa sinua

voisivat olla yhtä suuret

niin kai tulisi ajatella

Tahtoisin sitä itsekin

Mutta edelleen minun kehoni on se

joka kantaa kaikki ne muistot

vaikka en enää muista

miltä tunnuit, miltä kuulostit

kaiken sen valkoisen kohinan keskellä

Haihdun henkäys kerrallaan

Haihdun henkäys kerrallaan

katoan savuna, savuavana sumuna

harmaana haaveena

En löydä itseäni, en voi

koskettaa sisintäni

Abstrakti, aineeton olemus

pitää minut loitolla itsestäni

Koti-ikävä

En ole oma itseni
Minut on puserrettu
muotin läpi
rikottu ja kasattu ehjäksi
raavittu kasaan kengänpohjista
joiden askeleet
veivät liian kauaksi kotoa

Hukun

Juon sen kaiken

jos saan tämän tulen

sisälläni sammumaan

Juon meren

sen aallot

siihen heijastuvat tähdet

Juon sen kuin viinin

jotta voin humaltua

sen suuruudesta

ja unohtaa

sisälläni huutavan poltteen

Se on valhe

Määrittelen sietokykyni uudelleen

taivutan sen muodostelmaksi

ajatusvirheitä ja eleganssia

Uskottelen jaksavani koko maailman

Kaipaus

Sinun tuoksusi

vaniljaa ja inkivääriä

kietoutuneena tyynyliinani ympärille

Teemukisi edelleen tiskialtaassa

varjosi keittiössä

Kaipaan painoasi päälläni

sitä kuinka voin

kierähtää vierellesi

sielumme toisiaan vasten

alastomina kuin ensimmäistä kertaa

Odotan vain

että voin taas suudella hymyäsi

jotta se tarttuu minuunkin

Kadota minut

Haluan kadota kosketukseesi

kuunnella kuinka kätesi

määrittävät olemassaoloni

piirtävät minut eläväksi

Vajoan allasi

olen mitä vain haluat

Voit maalata minut

niin monin värein

kuin silmäsi tahtovat

kunhan et jätä palaakaan

minusta esiin

Anna minun murtua

painoni alla

uudelleen ja uudelleen

jotta sinun olisi helpompi hengittää

Luontoni

Olen tämän kuplan sisällä

sen herra

Toisinaan rauhallinen ulkokuori

luo turvaa

Uskallan kääntää selkäni tyhjyydelle

Annan sen levitä iholleni

pysäyttää ajatukseni

hidastaa sykkeeni

Suljen silmäni

ja putoan onnen läpi

siihen pehmoiseen syliin

jonka olen koonnut kasaan

niistä hymyilevistä muistoista

joihin takerrun

Olen tässä

Olen

Hengitän

Pysähdyn

Vaikka kuori säröilee

luo varjoja

jotka matelevat kuin käärmeet

läpi tanssilattian

annan ilman virrata keuhkoihini

Kun olen tarpeeksi vahva

avaan silmäni

laulan käärmeet tainnuksiin

hypnotisoin itsenikin

Teen mitä vain säilyttääkseni

tämän alttarin jonka olen luonut

Sillä joskus pilvet löytävät

tämänkin paikan

Kuplani pinta väreilee

kuin myrskyn edellä

Voin maalata ympärilleni

kauneimmat kuvitelmat

mutta säätä en voi hallita

En voi käskeä ilmaa pysähtymään

sillä minun pitää hengittää

Täyttää itseni uudella tuulella

Annan salamoiden valaista mieleni

tummien pilvien luoda pimeän yön

jonka turvin voin päästää irti

minuun tarttuneet takiaiset

Voin sulkea silmäni

antaa sateen kastella luomeni

Ja kun herään

tiedän

että voin antaa luontoni elää

Kovettunut

Pinta kuin pumpulia

pehmeää illuusiota

Raavi syvemmälle

ihon alle

Kaiva esiin luuranko

ja sen salaisuudet

Murra luut ja löydät kaiken

Ne likaiset verisuonet

Mustuneen ytimen

Taivaan värit

Kun kohtasimme

taivas valui kirkkaana syliimme

Uimme sateessa

pisaroiden varjossa

Ajatuksissamme myrskypilvet

hymyilevät

heittäessään ilotulituksia päällemme

Kestäthän?

Tahdon olla oikea

sopiva

tarpeeksi

juuri se

mistä näet unta

Haluan olla olemassa

antaa

auttaa

ja uskoa meihin

Ollakseni oikeassa

minun on kai vain

antauduttava

ja luottaa siihen

että sinä kestät

Vaihtokauppa

Sinä poimit muruseni

ripottelit ne takaisin

oikeille paikoilleen

Annoit ja otit

vaihtokauppaa parhaimmillaan

Minusta, yhdestä ja niin monesta

kokosit taas ihmisen

joka hengittää

Hymyilen, sillä tiedät

kuinka tehdä kauppaa

Se tapahtuu vääjäämättä

Makaan sun vieressä sängyllä

meillä on alla moottoritie

kaksisataa lasissa

Katson kuinka sä hengität

syvään ja hartaasti

ja ihmettelen, eikö tämä vauhti

saa sunkin silmiä vuotamaan

Pelkään ettei nämä tyynyt jotka on

täytetty hengitetyllä ilmalla

pehmennä meidän törmäystä

Tuhopolttajan taivas

Loin itselleni helvetin

jotta sydämeni ei jäätyisi

Poltin itseni vain

jotta voisin kuvitella olevani Feeniks

Tuhopolttajan taivas

tuhkat jalkojeni alla

polttavat edelleen

vaikka maa on jo jäätynyt

ja minä sen mukana

[03/17]

Meidän karttamme

Kirjoitan tarinamme ihollesi

seuraan sormellani väristyksiä

jotka kulkevat pintasi alla

kartoitan jokaisen huokauksen

En tahdo irroittaa otettani

vaikka tunnen sinun hiljalleen haihtuvan

[02/18]

Muista

Harmaita hiuksia

putoilee tyynyn viereen

haalistuneiden muistojen

nostaessa hänet jälleen ylös

Mennyt elämä työntyy

ärsyttävän lähelle

ei jätä tilaa hengittämiselle

Samalla kun se tekee

siihen tarttumisen mahdottomaksi

[12/17]

Tumma kuutamo

Olen istunut läpi unettomat yöt

joina pimeys valuu selkärankaan

eikä tähtitaivaalla ole valoa

Niinä öinä haluan sulkea silmät

ja unohtaa olemassaoloni

koska ajatuskin tummasta kuutamosta

saa minut pelkäämään itseäni

[12/17]

Eksynytkö?

Kylmä katu, pimeät valot

lumi hautaa alleen kaiken

mikä oli joskus elossa

Tuuli suutelee kaulaani

aivan kuin olisin sille jotain velkaa

tahdon kietoutua lämpöön

joka hehkuu minua ympäröivästä jäästä

[12/17]

Kuiskataan

Upotaan hetkeksi siihen uskoon

että maailma voi pysähtyä

jos vain toivomme

             haluamme

             huudamme

tarpeeksi kovaa

[08/17]

Otava

Sanattomat ajatukset

virtaavat suonissani

pilvien lailla

ne peittävät tähtitaivaan

sumentavat järkeni

Minä vain tahdoin

nähdä Otavan

[09/17]