Päämäärätön

Hän astelee kaatosateessa

turvallisen tyhjiä katuja

Katseessaan tiistain usva

ja poskillaan sunnuntain puna

Päämäärätön olemassaolo

pyytää vajoamaan asfalttiin

sulamaan kengänpohjiin

ohikulkevien ajatuksiin

Takaisin on turha katsoa

Tulevaisuus jäi nurkan taakse

Edessä odottaa ihmisvirta

vailla liian suuria vastauksia

Viimeiset pisarat ennen ruuhkaa

odottavat kerääjäänsä

Uskaltaako hän tarttua

valtavaan vastuuseen?