Minun hiljaisuuteni on pakoreitti
niiltä hyökyaalloilta
jotka syövät tietänsä ulos
sisältäni
Hukun sekunti sekunnilta
enemmän ja syvemmälle
vaikka hengitystieni ovat tyhjät
täynnä aavemaista äänettömyyttä
Yritän pitää mieleni tyynenä
vaikka myrskyn silmä
pyörii sydämeni ympärillä
takertuu siitä lähteviin sykähdyksiin
aivan kuin se yrittäisi vetää
itseään kuiville
Todellisuudessa se on ainoa
joka tekee paikallaan pysymisen
mahdottomaksi
Huojun aaltojen armoilla
isken itseni rantakivikkoon
kerta toisensa jälkeen
Enkä enää muista
miltä pilvetön taivas näyttää
[01/17]
[01/17]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti