En saa kiinni omista ajatuksistani
ne juoksevat läpi seinien
hyppivät yli aitojen
jotka olen pystyttänyt
pitääkseni muiden katseet
kaukana minusta
En uskalla purkaa muuria
jotta voisin kerätä järkeni takaisin
lukita sen näiden seinien sisään
Saadakseni itseni kokoon
täytyisi minun lyödä itseni läpi
karata tästä vankilasta
joka oli aluksi kyhätty kasaan
oksista ja sammalesta
mutta ajan kuluessa se muuttui
kiveksi ja teräkseksi
Hiljaisuuden keskellä
on helppoa tulla hulluksi
kuvitella ympärille musiikkia ja
sanoja
joita kukaan ei ole vielä keksinyt
Kirjoittaa lauseita toisensa jälkeen
ja toivoa että ne auttavat
eristyksen keskellä
tuovat seuraa
edes yksinäisten kirjainten muodossa
Ne eivät silti luo uusia ajatuksia
tuo takaisin karanneita mielikuvituksen
rippeitä
[03/17]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti