Sinä olet pyörremyrsky
Katson sinua etäältä
pysyttelen paikoillani
tuijotan ilmaa joka
haluaa vetää minut mukaansa
Myrskyä
joka riepottelee uskoani
Vedät minua puoleesi
sillä sinussa on kaikki
mikä minusta puuttuu
Sinä olet pelottava voima
jonka silmässä kaikki rauhoittuu
Kontrastien luoma taideteos
joka ajaa ymmärtämättömät kauas
mutta minä haluan nähdä sen
kaiken kauneuden
Sinä olet vastakohta
minun tyynelle teeskentelylleni
joka piilottaa taakseen
mielipuolen lailla riehuvat ajatukset
Hitaasti tuhoan itseni
katsellessani sinun jälkeesi jättämää
kaaosta
enkä silti uskalla
tulla lähelle
Entä jos törmäämme?
Entä jos täydennämme toisemme?
Olemme?
Katoamme?
[09/17]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti