Oletko koskaan yksinäinen?
Kun pastellin violetti ilma
painaa keuhkosi rintakehäsi läpi
Kun se sade joka on niin äänekäs
polttaa paljaalla ihollasi
Maailma ympärilläsi
on niin pehmeä
niin hellä
mutta silti se saa sydämesi kovaksi
ja ajatuksesi sakeiksi
Oletko koskaan eksyksissä?
Sumuisessa metsässä
jossa aamukaste itkee sinulle
ja saa silmäsi kostumaan
vaikka yrität niin kovasti hymyillä
Revontulet eivät aina näytä tietä
kotiin
Joskus sinun täytyy harhailla vuorilla
ja toivoa että yö on tarpeeksi pimeä
toivoa että aamunkoitto nielee sinut
edes sekunniksi
Tahdotko koskaan vain huutaa?
Vapauttaa kaikki pilvet keuhkoistasi
antaa salamoiden iskeä maahan
uudestaan ja uudestaan ja uudestaan
kunnes myrsky on mennyt ohi
Kauneus jonka näet kuolleissa kukissa
ja kuiskaukset jotka kuulet järveltä
ovat pelastajasi
Joskus sinun täytyy teeskennellä
olevasi elossa
jotta selviät vuodenaikojen läpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti