Kun ajattelen sinua
en tiedä oletko mustetta
valkoisen paperin reunoilla
haalistunut kuva kirjan kannessa
vai eksyneitä pikseleitä ruudulla
Kun yritän muistaa sinut
ajatukseni hapuilevat karkuun
jumiutuvat oravanpyörään
kompastuvat toisiinsa
kerta toisensa jälkeen
Onko minun mahdotonta
nähdä sinut edessäni?
En tiedä mitä pitäisi odottaa
toivoa, uskoa, haluta
kun nimesi juoksee takaraivollani
saa hiukseni takkuun
ja ihoni mustelmille
Muistanko enää edes silmiesi väriä?
Haluaisin puhua totta
kun kerron itselleni tarinoita sinusta
pyörittelen muistoja kuin
kultakolikoita
vaalin jokaista kipinää sinusta
toivoen kynttilän syttyvän uudelleen
Sytytän sen kuitenkin itse
niin kuin joka pyhäinpäivä
jotta se valaisisi sinun tietäsi
takaisin luoksemme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti