Empty echo

My walls are screaming

collapsing

crumbling down

My soul has a free will

trying to escape

abandon this rotten building

I can't give it what it needs

can't be the sanctuary

to keep it safe

The empty echo

that it left behind

is not enough

(10/2016)

Tyhjä kaiku

Seinäni huutavat

sortuvat

murenevat alas

Sielullani on vapaa tahto

se yrittää karata

hylätä tämän mädän rakennuksen

En voi antaa sille tarvitsemaansa

olla pyhättö

joka pitää sen turvassa

Tyhjä kaiku

jonka se jätti jälkeensä

ei ole tarpeeksi

(10/2016)

Universe

I am waiting

naked and exposed

as the clouds behind my eyes

cry salty rain on my cheeks

The pale moon above us

shines pastel light

cradles us in sweet oblivion

as we swing between galaxies

To you this whole world

the entire universe

is open wide and calling your name

Just like I am

Waiting for you to find

all its miracles and sorrows

the forgotten planets

which you can't see

You are stuck behind the meteor shower

But my universe is so much bigger

than our realities

it breathes in the stars

that burst into blue flames

shining new light beyond us

You can't even imagine all the beauty

of these broken skies

I want the orbit inside me

to flow out like a wild river

paint the cold sun with all its wonders

so you can make it yours

Dark beauty

I try to find beauty in my thoughts

in the way my mind leaves scars

where ever it touches

In a moment like this

when my brain won't stop turning

making me feel dizzy

it's hard to remember

the name of the cause

The name

that was given to me when I was born

The name

I wish someone said out loud

I'm scared to go too far

with my intriguing nightmares

in the search for beauty

I might get lost in them

They pull me near when I close my eyes

even though I know

there's nothing beautiful

in the deep thoughts

my mind keeps feeding me

[01/01/17]

En asu täällä enää

Sait minun helvettini näyttämään niin helpolta

Maalasit kauniita kuvioita revenneen tapetin päälle

peitit halkeamat lattiassa uusilla matoilla

Se ei silti estänyt seiniä kaatumasta päälleni

ikkunoita särkymästä

kun pääni sisällä kiertävät huudot

halkoivat taajuuksia

Minun kehoni oli vuokralla sinulle

kaikki oikeudet luovutettu

Se mitä minusta oli jäljellä

on nyt pakattu muuttolaatikoihin

matkalla uuteen osoitteeseen

tai ehkä kaatopaikalle

romuttamon roskikseen

Kattolampusta sataa sirpaleita päälleni

kun rukoilen edes yhtä valonsädettä

Ne sanoo että helvetti on ikuinen tuli

mutta minä en näe kuin pimeyttä

En tunne niitä lieskoja

joiden kuuluisi polttaa turtaa ihoani

Kylmät käteni on sidottu ovenkahvaan

odottamaan että raameista vuotava pakkanen

vie lopunkin tunnon

(10/2016)

Crossroad

It hurt

to see the time and wait for you

while the grey snow melted

wiped away our first steps

Time ran

it stumbled towards you

just like it was mocking me

left me on the gravel road

          in the middle of piles of snow

          to look for the missing heart beats

          the ones you so dearly wanted

To look for the fucking smiles and shared nights

and the conversations in the small hours

when neither of us wanted to sleep

(Or maybe I should have tried

to find Hell

          that's probably the way I was heading anyway)

I guess I should have

found those chats in the A.M

that pushed us to that crossroad

on that rough gravel road where you picked a direction

and I stayed and waited

I thought I was waiting for you

to walk back and smile to me

and kiss me like we were meeting for the first time

and take me back

to our future together

But maybe it was actually a miracle I was waiting for

Risteys

Se teki kipeää

katsoa kelloa ja odottaa sinua

harmaan lumen sulaessa

pyyhkiessä pois meidän ensiaskeleet

Kello juoksi

se kompuroi sinua kohti

ja aivan kuin kiusatakseen

jätti minut soratielle

          sinne lumipenkkojen keskelle

          etsimään niitä kadonneita sydämen tykytyksiä

          joita sinä niin kovin kaipasit

Etsimään niitä helvetin hymyjä ja yhteisiä öitä

ja niitä keskusteluja pikkutunneilla

kun kumpikaan ei halunnut nukkua

(Tai ehkä minun olisi pitänyt

löytää helvetti

          sinnehän olin varmaan aina suuntaamassa)

Minun olisi pitänyt kai

löytää ne aamuöiset keskustelut

jotka työnsivät meidät siihen risteykseen

raapivalle soratielle jossa sinä valitsit suunnan

ja minä jäin odottamaan

Luulin odottavani sinua,

sitä että kävelisit takaisin ja hymyilisit

ja suutelisit kuin tapaisimme ensikertaa

ja veisit minut takaisin

meidän yhteiseen tulevaisuuteen

Mutta ehkä se olikin ihme mitä oikeasti odotin

Smile

It's easy

to pretend to smile

when you've mastered

the art of quietly fading

Locked room

Room full of boxes, filled with unused emotions, overflowing feelings, useless memories. I stack them up over and over again, hoping they would disappear, suddenly empty themselves. Is it safer to collect them in a locked room or let them run free, escape the cardboard house I planted them in?

If I just organize them, alphabets, weight, units, will they make more sense? Will I find a place for all of them from within me?

I feel the urge to let them out, let them fill me so I can combust from all the unshared sensations but I'm too scared to find out what will happen after it. Is there anything? Will I feel a thing?

I'm afraid I'll turn into a numb carcass, once so full of life's disappointments, now just an abandoned shell with a hollow echo lingering in the empty space where my soul used to be.

I pile the boxes on top of each other. Time after time I read the labels of the dusty feelings. Scared to accidentally scratch open the seal and let them fall out. I stare at the names of the sensations once so familiar to me. Now I can't remember any of them, afraid to even ask.

All my life the scariest thing was the dark matter, the feeling that weighs so much, it runs over you every time you whisper its name. The box it lives in leaks shadows all over the place, leaves bleak air behind it. To me anxiety and sadness were easy, loss and fear were nothing compared to the darkest, rotting emotion.

For you the red roses with their thorns are part of the journey, the end goal where you want to end up so bad. Touching the daydream is what you need but I want to run away from it. I locked it in the room, left it behind secret codes and locks without keys.

My deepest fear isn't fear itself. It's not the dark you see before everything ends. I have left them in weak boxes, ready for them to burst out any moment. I don't care.

The darkest fear that lives in my consciousness is the soulless being of love.

I'm a ghost

I'm a ghost

invisble energy

running through the walls

buried alive in loneliness

I can't seem to find a way

to cross the line

I'm balancing between

reality and imagination

My solitude is the only thing

that is keeping me here even though

hope is pushing me over the edge

to the other side

But I'm getting comfortable

in between

Olen aave

Olen aave

näkymätöntä energiaa

juoksen läpi seinien

haudattu elävältä yksinäisyyteen

En tunnu löytävän tapaa

jolla voisin ylittää sen rajan

Tasapainoilen

todellisuuden ja mielikuvituksen välissä

Eristyneisyyteni on se ainoa asia

joka pitää minut täällä vaikka

toivo yrittää työntää minut reunan yli

toiselle puolelle

Mutta alan tuntea oloni mukavaksi

niiden välissä

Kätesi

Oikea kätesi peittää kasvoni

näkökenttäni

hengitystieni

karhea kämmenesi raapii

ihohuokoseni auki

Vasen kätesi lepää olkapäälläni

turvasatamana

tukipilarina

pehmeä kosketuksesi vaivuttaa

minut unohdukseen

Oikea kätesi tiukentaa otettaan

tukehduttaa ilman ympärillämme

samalla kun vasen kätesi valuu vyötärölleni

yrittää saattaa minua valssiin

uuvuttaa ennen unohdettua yötä

Hetken olen kevyt

Destroy me

I want you to tear me apart

Destroy me so I can create

write, paint, suffer

Your destruction will

turn me into an artist

Leave me to die

run away, laugh at my pain

Because my self destructive behaviour

is not even close enough

To be something beautiful

I need your knife on my back

Tuhoa minut

Haluan sinun repivän minut kappaleiksi

Tuhoa minut jotta voin luoda

kirjoittaa, maalata, kärsiä

Sinun hävityksesi

muuttaa minut taitelijaksi

Jätä minut kuolemaan

juokse pois, naura kivulleni

Koska itsetuhoisuuteni

ei ole lähellekään tarpeeksi

Ollakseni jotain kaunista

tarvitsen veitsesi selkääni

Dreamcatcher

I try not to close my eyes

so I wouldn't see you in the darkness

I don't know if you are a daydream

or a nightmare

And I don't want to find it out

My eyelids are bruised

purple visions

faint fantasies

Do those sad eyes belong

to me or to you?

I probably think too much

or too little

from one extreme to another

The weight of the feathers

makes the pearls clash to each other

rips the net

I should have known that

you'd get caught in my dreamcatcher

Unisieppari

Yritän olla sulkematta silmiäni

jotta en näkisi sinua pimeyden keskellä

En tiedä oletko päiväuni

vai painajainen

Enkä halua ottaa siitä selvää

Silmäluomeni ovat mustelmilla

sinipunaisia näkyjä

haaleita fantasioita

Kuuluvatko ne surulliset silmät

minulle vai sinulle?

Ajattelen ehkä liikaa

tai liian vähän

ääripäästä toiseen

Höyhenten paino

saa helmet osumaan toisiinsa

verkon repeämään

Olisihan minun kai täytynyt tietää

että jäisit kiinni unisieppariini

Tarinoita sinusta

Kun ajattelen sinua

en tiedä oletko mustetta

valkoisen paperin reunoilla

haalistunut kuva kirjan kannessa

vai eksyneitä pikseleitä ruudulla

Kun yritän muistaa sinut

ajatukseni hapuilevat karkuun

jumiutuvat oravanpyörään

kompastuvat toisiinsa

kerta toisensa jälkeen

Onko minun mahdotonta

nähdä sinut edessäni?

En tiedä mitä pitäisi odottaa

toivoa, uskoa, haluta

kun nimesi juoksee takaraivollani

saa hiukseni takkuun

ja ihoni mustelmille

Muistanko enää edes silmiesi väriä?

Haluaisin puhua totta

kun kerron itselleni tarinoita sinusta

pyörittelen muistoja kuin kultakolikoita

vaalin jokaista kipinää sinusta

toivoen kynttilän syttyvän uudelleen

Sytytän sen kuitenkin itse

niin kuin joka pyhäinpäivä

jotta se valaisisi sinun tietäsi

takaisin luoksemme

Paint

I'm a messy drawing of our future

the ripped paper in your back pocket

the one you just forgot there

The ink is smudging

bleeding on the page

like I did

Do you remember?

I wanted to be your muse

because to me the greatest art

was you

The colour of your eyes

was the palette I wanted to use

to paint myself again

But you needed an empty canvas

Maali

Olin sotkuinen piirrustus tulevaisuudestamme

se repeytynyt paperi takataskussasi

jonka vain unohdit sinne

Muste leviää

vuotaa sivulla

niin kuin minäkin

Muistatko?

Halusin olla muusasi

koska minulle hienointa taidetta

olit sinä

Silmiesi väri

oli se paletti jota halusin käyttää

itseni uudelleen maalaamiseen

Mutta sinä halusit tyhjän taulun

Get out of my head

I decided to try out something different while writing down all the mess that is inside my head. Straight lines of poetry and chapters that make sense don't always work out when you try to understand your thoughts.

I don't know if I can call this poetry (or anything) but I decided to post this here anyway. This blog is about my words after all. I might post more of these in the future because this was really refreshing.