Pakkanen silmissäsi

Huulillasi oleva

lumihiutaleen paino

ja sen sulanut varjo

Jättänyt jälkensä

hiukan liian syvälle

arpia ja ikävää

Pakkanen silmissäsi

ei anna irroittaa

ihan vielä

Lämpöaalto

ei taida auttaa

kumpaakaan

Päämäärätön

Hän astelee kaatosateessa

turvallisen tyhjiä katuja

Katseessaan tiistain usva

ja poskillaan sunnuntain puna

Päämäärätön olemassaolo

pyytää vajoamaan asfalttiin

sulamaan kengänpohjiin

ohikulkevien ajatuksiin

Takaisin on turha katsoa

Tulevaisuus jäi nurkan taakse

Edessä odottaa ihmisvirta

vailla liian suuria vastauksia

Viimeiset pisarat ennen ruuhkaa

odottavat kerääjäänsä

Uskaltaako hän tarttua

valtavaan vastuuseen?

Maailman kääntyessä

Maailman kääntyessä
löytyy meistä uusia puolia
Sellaisia joihin haluaa
upota ikuisuudeksi
Kadottaa arjen nurkan taakse
Odottamaan seuraavaa päivää

Hetken ajan näkee kauneuden
rumuuden silmissä
Kahlittuna kulkee polkua
joka avaa sisimmän

Ja sillä sekunnilla kun uskaltaa hymyillä
Antaa itsensä muille

Anna meille äkkilähtö

Kliseisiä rakkausrunoja kirjoitettuna seinille

Kirjahylly täynnä meidän tulevaisuutta

Muuttolaatikot valmiina

                    äkkilähtöön

Satuja tarinoita tuntemattomia lauseita

Toivotaan pehmeää tulevaisuutta ja ehkä vähän aurinkoa

Mahdoton kaipuu kaupunkiin johon rakastuin päättömästi

          (Unettomia öitä sen takia)

Liikaa konditionaaleja sivulauseissa

Mennään jo oikeasti, ei enää vaan leikitä

                    Juoksisin jos voisin

Mutta olen vielä kiinni täällä

Rikkinäinen

Juuri sillä hetkellä

kun tajuaa olevansa

alasti pakkasessa

Sillä hetkellä

kun uskaltaa ymmärtää

tulen polttavan

Voi sekunnin murto-osassa

hajota pieneksi muruksi

jalkakäytävän reunalle

Odottamaan ohikulkijaa