19.12.2016

Crossroad

It hurt
to see the time and wait for you
while the grey snow melted
wiped away our first steps

Time ran
it stumbled towards you
just like it was mocking me
left me on the gravel road
          in the middle of piles of snow
          to look for the missing heart beats
          the ones you so dearly wanted

To look for the fucking smiles and shared nights
and the conversations in the small hours
when neither of us wanted to sleep

(Or maybe I should have tried
to find Hell
          that's probably the way I was heading anyway)

I guess I should have
found those chats in the A.M
that pushed us to that crossroad
on that rough gravel road where you picked a direction
and I stayed and waited

I thought I was waiting for you
to walk back and smile to me
and kiss me like we were meeting for the first time
and take me back
to our future together

But maybe it was actually a miracle I was waiting for

Risteys

Se teki kipeää
katsoa kelloa ja odottaa sinua
harmaan lumen sulaessa
pyyhkiessä pois meidän ensiaskeleet

Kello juoksi
se kompuroi sinua kohti
ja aivan kuin kiusatakseen
jätti minut soratielle
          sinne lumipenkkojen keskelle
          etsimään niitä kadonneita sydämen tykytyksiä
          joita sinä niin kovin kaipasit

Etsimään niitä helvetin hymyjä ja yhteisiä öitä
ja niitä keskusteluja pikkutunneilla
kun kumpikaan ei halunnut nukkua

(Tai ehkä minun olisi pitänyt
löytää helvetti
          sinnehän olin varmaan aina suuntaamassa)

Minun olisi pitänyt kai
löytää ne aamuöiset keskustelut
jotka työnsivät meidät siihen risteykseen
raapivalle soratielle jossa sinä valitsit suunnan
ja minä jäin odottamaan

Luulin odottavani sinua,
sitä että kävelisit takaisin ja hymyilisit
ja suutelisit kuin tapaisimme ensikertaa
ja veisit minut takaisin
meidän yhteiseen tulevaisuuteen

Mutta ehkä se olikin ihme mitä oikeasti odotin

13.12.2016

7.12.2016

Locked room

Room full of boxes, filled with unused emotions, overflowing feelings, useless memories. I stack them up over and over again, hoping they would disappear, suddenly empty themselves. Is it safer to collect them in a locked room or let them run free, escape the cardboard house I planted them in?

If I just organize them, alphabets, weight, units, will they make more sense? Will I find a place for all of them from within me?

I feel the urge to let them out, let them fill me so I can combust from all the unshared sensations but I'm too scared to find out what will happen after it. Is there anything? Will I feel a thing?

I'm afraid I'll turn into a numb carcass, once so full of life's disappointments, now just an abandoned shell with a hollow echo lingering in the empty space where my soul used to be.

I pile the boxes on top of each other. Time after time I read the labels of the dusty feelings. Scared to accidentally scratch open the seal and let them fall out. I stare at the names of the sensations once so familiar to me. Now I can't remember any of them, afraid to even ask.

All my life the scariest thing was the dark matter, the feeling that weighs so much, it runs over you every time you whisper its name. The box it lives in leaks shadows all over the place, leaves bleak air behind it. To me anxiety and sadness were easy, loss and fear were nothing compared to the darkest, rotting emotion.

For you the red roses with their thorns are part of the journey, the end goal where you want to end up so bad. Touching the daydream is what you need but I want to run away from it. I locked it in the room, left it behind secret codes and locks without keys.

My deepest fear isn't fear itself. It's not the dark you see before everything ends. I have left them in weak boxes, ready for them to burst out any moment. I don't care.

The darkest fear that lives in my consciousness is the soulless being of love.

30.11.2016

I'm a ghost

I'm a ghost
invisble energy
running through the walls
buried alive in loneliness

I can't seem to find a way
to cross the line
I'm balancing between
reality and imagination

My solitude is the only thing
that is keeping me here even though
hope is pushing me over the edge
to the other side

But I'm getting comfortable
in between

Olen aave

Olen aave
näkymätöntä energiaa
juoksen läpi seinien
haudattu elävältä yksinäisyyteen

En tunnu löytävän tapaa
jolla voisin ylittää sen rajan
Tasapainoilen
todellisuuden ja mielikuvituksen välissä

Eristyneisyyteni on se ainoa asia
joka pitää minut täällä vaikka
toivo yrittää työntää minut reunan yli
toiselle puolelle

Mutta alan tuntea oloni mukavaksi
niiden välissä

13.11.2016

Kätesi

Oikea kätesi peittää kasvoni
näkökenttäni
hengitystieni
karhea kämmenesi raapii
ihohuokoseni auki

Vasen kätesi lepää olkapäälläni
turvasatamana
tukipilarina
pehmeä kosketuksesi vaivuttaa
minut unohdukseen

Oikea kätesi tiukentaa otettaan
tukehduttaa ilman ympärillämme
samalla kun vasen kätesi valuu vyötärölleni
yrittää saattaa minua valssiin
uuvuttaa ennen unohdettua yötä

Hetken olen kevyt

4.11.2016

Destroy me

I want you to tear me apart
Destroy me so I can create
write, paint, suffer

Your destruction will
turn me into an artist

Leave me to die
run away, laugh at my pain
Because my self destructive behaviour
is not even close enough

To be something beautiful
I need your knife on my back

Tuhoa minut

Haluan sinun repivän minut kappaleiksi
Tuhoa minut jotta voin luoda
kirjoittaa, maalata, kärsiä

Sinun hävityksesi
muuttaa minut taitelijaksi

Jätä minut kuolemaan
juokse pois, naura kivulleni
Koska itsetuhoisuuteni
ei ole lähellekään tarpeeksi

Ollakseni jotain kaunista
tarvitsen veitsesi selkääni

30.10.2016

Dreamcatcher

I try not to close my eyes
so I wouldn't see you in the darkness

I don't know if you are a daydream
or a nightmare
And I don't want to find it out

My eyelids are bruised
purple visions
faint fantasies

Do those sad eyes belong
to me or to you?

I probably think too much
or too little
from one extreme to another

The weight of the feathers
makes the pearls clash to each other
rips the net

I should have known that
you'd get caught in my dreamcatcher

Unisieppari

Yritän olla sulkematta silmiäni
jotta en näkisi sinua pimeyden keskellä

En tiedä oletko päiväuni
vai painajainen
Enkä halua ottaa siitä selvää

Silmäluomeni ovat mustelmilla
sinipunaisia näkyjä
haaleita fantasioita

Kuuluvatko ne surulliset silmät
minulle vai sinulle?

Ajattelen ehkä liikaa
tai liian vähän
ääripäästä toiseen

Höyhenten paino
saa helmet osumaan toisiinsa
verkon repeämään

Olisihan minun kai täytynyt tietää
että jäisit kiinni unisieppariini

26.10.2016

Tarinoita sinusta

Kun ajattelen sinua
en tiedä oletko mustetta
valkoisen paperin reunoilla
haalistunut kuva kirjan kannessa
vai eksyneitä pikseleitä ruudulla

Kun yritän muistaa sinut
ajatukseni hapuilevat karkuun
jumiutuvat oravanpyörään
kompastuvat toisiinsa
kerta toisensa jälkeen

Onko minun mahdotonta
nähdä sinut edessäni?

En tiedä mitä pitäisi odottaa
toivoa, uskoa, haluta
kun nimesi juoksee takaraivollani
saa hiukseni takkuun
ja ihoni mustelmille

Muistanko enää edes silmiesi väriä?

Haluaisin puhua totta
kun kerron itselleni tarinoita sinusta
pyörittelen muistoja kuin kultakolikoita
vaalin jokaista kipinää sinusta
toivoen kynttilän syttyvän uudelleen

Sytytän sen kuitenkin itse
niin kuin joka pyhäinpäivä
jotta se valaisisi sinun tietäsi
takaisin luoksemme

22.10.2016

Paint

I'm a messy drawing of our future
the ripped paper in your back pocket
the one you just forgot there

The ink is smudging
bleeding on the page
like I did

Do you remember?

I wanted to be your muse
because to me the greatest art
was you

The colour of your eyes
was the palette I wanted to use
to paint myself again

But you needed an empty canvas

Maali

Olin sotkuinen piirrustus tulevaisuudestamme
se repeytynyt paperi takataskussasi
jonka vain unohdit sinne

Muste leviää
vuotaa sivulla
niin kuin minäkin

Muistatko?

Halusin olla muusasi
koska minulle hienointa taidetta
olit sinä

Silmiesi väri
oli se paletti jota halusin käyttää
itseni uudelleen maalaamiseen

Mutta sinä halusit tyhjän taulun

18.10.2016

Get out of my head

I decided to try out something different while writing down all the mess that is inside my head. Straight lines of poetry and chapters that make sense don't always work out when you try to understand your thoughts.

I don't know if I can call this poetry (or anything) but I decided to post this here anyway. This blog is about my words after all. I might post more of these in the future because this was really refreshing.

16.10.2016

Black water

It's so easy to sink in loneliness
Let go of everything
that keeps you on the surface
and submerge in the water that is so eerily silent
it suppresses your feelings

You can just exist
Or cease to exist

After sinking in the loneliness
all the sounds seem to resonate kilometers away
Just like you would hear everything through thick water

The journey to the surface would take half a lifetime
and you are not sure
if you have so much time left

The light which penetrates through the cloudy layer
is even at its best only a vague glimpse
of a possible future
It will remind you of
what you could be
how you could be
who you could be

When you have floated
in the middle of the black water
long enough
toying with the idea of staying there
you may realize that it is not loneliness
It is isolation

Without noticing you have sunk deeper
into the small pond
which within days grows into a sea

On one hand it would be easy to try
to swim to the surface
and try to find all the small streams that lead out
Let them take you away
so life could start streaming on your skin again

On the other hand it would be easy to sink deeper
let it just be and forget

Although people
who hover over you as gray clouds
don't see the beauty of the waves
you do not have to rise

If the black surging sea warms you
feeds you
let it take you

14.10.2016

Musta vesi

Yksinäisyyteen on niin helppoa vajota
Päästää irti kaikesta
mikä pitää pinnalla
ja upota siihen pelottavan hiljaiseen veteen
joka tukahduttaa tunteet

Voi vain olla
Tai lakata olemasta

Kun vajoaa yksinäisyyteen
kaikki äänet tuntuvat kaikuvan kilometrien päässä
Aivan kuin kuulisit kaiken paksun veden läpi

Pinnalle on matkaa puolikkaan elämän verran
etkä ole varma
onko sinulla enää niin paljon aikaa jäljellä

Valo joka tunkee samean kerroksen läpi
on parhaimmillaankin vain hämärä välähdys
mahdollisesta tulevaisuudesta
Se muistuttaa sinua välillä siitä
missä voisit olla
miten voisit olla
kuka voisit olla

Kun olet kellunut
keskellä mustaa vettä
tarpeeksi kauan
leikitellyt ajatuksella sinne jäämisestä
saatat tajuta että se ei ole yksinäisyyttä
Se on eristyneisyyttä

Huomaamattasi olet uponnut syvemmälle
siihen pieneen lampeen
joka päivien kuluessa kasvaa mereksi

Toisaalta olisi helppoa yrittää
uida pinnalle
ja yrittää löytää ne pienet purot
jotka johtavat pois
Antaa niiden viedä
jotta elämä alkaisi taas virrata ihollasi

Toisaalta taas olisi helppoa upota syvemmälle
antaa vain olla ja unohtaa

Vaikka ihmiset
jotka leijuvat ylläsi harmaina pilvinä
eivät näe aaltojen kauneutta
sinun ei tarvitse nousta

Jos se mustana vellova meri lämmittää sinua
ruokkii sinut
anna sen viedä

11.10.2016

Disappeared

Dark room around me
swallows my loneliness
Silence is so great
that it lightly drowns me

After a bad night's sleep
it is so relieving to breathe
Grab the reality like it is
just passing

Maybe it is

It skips on the empty walls
tries to shake of the last bits of imagination
so we wouldn't fall in the oblivion
(or fly to the castles in the clouds)

My reality is isolated
it rests in the corner with back against the wall
Loves loneliness even though
that's its biggest fear

Just this once
I just want to
dis
a
ppear

Kadonnut

Pimeä huone ympärilläni
nielee yksinäisyyteni
Hiljaisuus on niin suuri
että se kevyesti hukuttaa minut

Huonosti nukutun yön jälkeen on
helpottavaa hengittää
Tarrata todellisuuteen kuin se olisi
katoavaista

Ehkä se on

Se kimpoilee tyhjillä seinillä
yrittää karistaa mielikuvituksen rippeet
jotta emme pääsisi putoamaan unohdukseen
(tai lentämään pilvilinnoihin)

Minun todellisuuteni on eristyksissä
se lepää nurkassa, selkä seinää vasten
Rakastaa yksinäisyyttä vaikka
se onkin sen suurin pelko

Edes tämän kerran
haluaisin vain
ka
do
ta

6.10.2016

It's in your nature

Do you ever feel lonely?
When the pastel purple air
presses your lungs through your ribcage
When the rain that is so loud
burns on your bare skin

The world around you
is so soft
so gentle
yet it still makes your heart hard
and your thoughts thick

Are you ever lost?
In the foggy forest
where the morning dew cries for you
and makes your eyes water
even when you are trying so hard to smile

The northern lights won't always lead you home
Sometimes you need to wander in the mountains
and hope for the night to be dark enough
hope for the dawn to swallow you
even for a second

Do you ever just want to scream?
Free all the clouds from your lungs
and let the lightnings hit the ground
again and again and again
until the storm has passed

The beauty you see in the dead flowers
and the whispers you hear from the lake
are your saviour
Sometimes you need to pretend to be alive
to survive through the seasons

Se on luonnossasi

Oletko koskaan yksinäinen?
Kun pastellin violetti ilma
painaa keuhkosi rintakehäsi läpi
Kun se sade joka on niin äänekäs
polttaa paljaalla ihollasi

Maailma ympärilläsi
on niin pehmeä
niin hellä
mutta silti se saa sydämesi kovaksi
ja ajatuksesi sakeiksi

Oletko koskaan eksyksissä?
Sumuisessa metsässä
jossa aamukaste itkee sinulle
ja saa silmäsi kostumaan
vaikka yrität niin kovasti hymyillä

Revontulet eivät aina näytä tietä kotiin
Joskus sinun täytyy harhailla vuorilla
ja toivoa että yö on tarpeeksi pimeä
toivoa että aamunkoitto nielee sinut
edes sekunniksi

Tahdotko koskaan vain huutaa?
Vapauttaa kaikki pilvet keuhkoistasi
antaa salamoiden iskeä maahan
uudestaan ja uudestaan ja uudestaan
kunnes myrsky on mennyt ohi

Kauneus jonka näet kuolleissa kukissa
ja kuiskaukset jotka kuulet järveltä
ovat pelastajasi
Joskus sinun täytyy teeskennellä olevasi elossa
jotta selviät vuodenaikojen läpi

1.10.2016

Don't talk about love


Don't talk about love
chlichéd encounters
and fumbling kisses

Seen, experienced, killed

Shivers in early mornings
smiles that seek from cry
memories thrown on the floor
they tell a story

Hesitant words about feelings
agonisingly quiet days
and hours flowing down the drain

Don't talk about love
while experiencing the first ecstasy
because that's how you kill the future

Älä puhu rakkaudesta


Älä puhu rakkaudesta
kliseisistä kohtaamisista
ja hapuilevista suudelmista

Nähty, koettu, tapettu

Aamuyöllä koetut kylmät väreet
itkun seassa pilkistävät hymyt
ja lattialle paiskatut muistot
kertovat tarinan

Epäröivät lausahdukset tunteista
ahdistavan hiljaiset päivät
ja viemäriin valuvat tunnit

Älä puhu rakkaudesta
alkuhuuman ensimetreillä
koska niin tapat tulevaisuuden

22.9.2016

Peace

The scent of rain
covers me in cotton
lays my head on the pillow

The open window next to me
spreads peace on my bed
brushes my heavy eyelids

In the candle light it's so easy
          effortless
to forget the world that is shouting around me
and for a moment to believe
that everything is meant to be

Clean sheets under my naked skin
sing me a lullaby

Maybe today I can smile
even for a little while

Rauha

Sateen tuoksu
peittelee minut pumpuliin
laskee pääni tyynylle

Avoin ikkuna vierelläni
levittää rauhaa sängylleni
sivelee painavia silmäluomiani

Kynttilän valossa on niin helppoa
           vaivatonta
unohtaa ympärillä meluava maailma
ja hetken aikaa uskoa
että kaikki on tarkoitettu

Puhtaat lakanat paljaan ihoni alla
laulavat tuutulaulun

Ehkä tänään voin hymyillä
edes hetken

15.9.2016

Words on my fingertips

I have words
on my fingertips
running in my veins
circling behind my eyes

They tear me apart
and build me back again
in seconds

I need to get them out
but when I try to
bleed them on paper
they disappear

9.9.2016

Kysymykset

Kysymykset kaikuvat ympärilläni
ne piirittävät järkeni
täyttävät jokaisen ajatukseni epäilyksellä

Voinko koskettaa todellisuutta?
Entä jos kaikki onkin vain valveunta?

Voinko edes olla olemassa jos
jokainen solu sisälläni pyristelee irti
niistä lauseista joita itselleni hoen?

En usko että olen oikeasti täällä

Olen vain harhakuva jota
ihmiset ympärilläni ruokkivat

He pitävät minut elossa
Heidän oletuksensa ovat äänekkäämpiä
kuin minun epäilykseni
joten kukaan ei kuule

riitoja pääni sisällä

3.9.2016

I'm a clean mess


To you my life might seem dull

To you, I'm a silly little girl
sitting in the corner of her flat
back against the wall
staring at the ceiling
figuring out if what I'm seeing
is real to you
if you have this unappealing sinking feeling too

To you it looks like I'm lazy
or maybe just too stupid to actually get my life together
trying to figure out whether I'm missing a puzzle piece
or am I the missing piece

It would take me hours and hours to tell you
why there is a knot inside of me
why there is this dark shadow around my heart
making its way to my brain
so it can rain on it and blame me
of all the bad things around me

To you my life might seem useless

To you I'm a self-centered person in her own world
trying to avoid eye contact and touches
trying to avoid other people and still long for cuddles

To you it looks like I'm not capable of simple things life throws at me
and that I'm too weak to pick up the pieces of myself from the floor
so I can glue them back on
and be whole again to take the pain

It would take a lifetime
to find all the small crumbs of self esteem
and happiness from the corners of this cold flat
which makes my life complete
and completely deadbeat

To you, I'm a mess
I'm a clean mess
trying not to fuck up more than I have to
trying to keep together all the puzzle pieces you are stealing from me
I'm trying to give you my plea
tell you this is exactly what I need

The puzzle pieces you think are not necessary
are vital to me
Stealing the pieces means you are stealing parts of me
and you can't see that you just need to let me be

I need all the non fitting pieces
to create the comforting mess
so I can be a lazy and useless in your eyes

To you it's probably just lies
but to me they are not

It's the way to keep the knot inside of me
so I don't have to let the dark shadow free
The shadow that would make this all even a bigger mess
not just for you but for me

So please
let me sit on the floor with my back against the wall
because inside of all this mess
I can be myself