Sinä katoit minulle lautasen pöytään,
siirsit tuolini lähemmäs itseäsi. Asettelit minut istumaan,
katseeni kohti omia silmiäsi ja tuijotit minua, aivan kuin olisi
sinulle jotai velkaa. Sinun takanasi hän tuijotti silmissään vihaa
ja surua.
Sinä et osannut olla yksin,
paikalla olin aina minä tai hän. Useimmiten molemmat. Sinä olit
lupautunut elämään kanssani jo ennen kuin tapasit hänet, nyt
kyseessä oli kolmiodraama. Asunto oli liian pieni meille kolmelle ja
oli selvää, kenen pitäisi lähteä.
Minä en luovuttanut, tartuin sinuun
katkerilla kynsilläni yön pimeinä tunteina, kuiskailin korvaasi
hänen nukkuessaan ja yritin saada sinut irti kaikista muista.
Tarvitset vain minut. Hän oli saanut tarpeekseen, sinä et. Kerroin
pimeästä tulevaisuudesta ja selän takana lohduttomasti nauravista
ihmisistä, sinä uskoit.
Sinä peittelit minut sohvalle
viltin alle, tarjosit teetä hänen istuessa vieressäsi. Joinakin
päivinä hän ei huomannut minua, sain rauhassa roikkua selässäsi
niin paljon kuin sieluni sieti. Sain raapia reisiisi partaterällä
muistoja minusta. Joinakin päivinä hän yritti kuristaa minut,
hukuttaa pesuhuoneen lavuaariin tai pudottaa kerrostalon ikkunasta.
Joinakin päivinä hän oli väsynyt minuun, joskus myös sinuun.
En pelännyt häntä. Tiesin, että
rakastit minua, et osannut olla ilman seuraani. Et uskaltanut päästää
irti, pelottelin sinua tyhjyydellä joka luopumisesta seuraisi.
Sinusta ei jäisi mitään jäljelle, pelkkä raato. Minä myin
sinulle kalpean katseen ja sinä ostit sen empimättä.
Toisinaan sinä aloit väittää
minulle vastaan. Sanoit, että minun pitäisi lähteä, jättää
sinut rauhaan. Sinun huutaessa kirosanoja päin kasvojani, minä
tarrauduin ranteisiisi yhä lujempaa. Yritit potkia minua kauemmas,
mutta olin liimautunut ihoosi. Jossain vaiheessa väsyit ja lopetit.
Koko olemuksesi oli täynnä katumusta ja pyysit anteeksi.
Hän yritti taistella kanssasi,
mutta en osannut ottaa häntä tosissaan. Hänen taistelutyylinsä
oli lempeämpi. Hän kuvitteli, että halaamalla sinua, minä tulen
mustasukkaiseksi ja lähden. Joskus se toimi, otin äkkilähdön
jonnekin kauas hänen kietoutuessaan ympärillesi kuin suojamuuri.
Hän ei kuitenkaan tiennyt, että en lähde lopullisesti. Olenhan
minäkin joskus loman tarpeessa ja palaan sen jälkeen voimakkaampana
kuin aikaisemmin.
Tämä suhde loppuu vasta, kun minä
niin sanon.
