Pakkanen silmissäsi

Huulillasi oleva

lumihiutaleen paino

ja sen sulanut varjo

Jättänyt jälkensä

hiukan liian syvälle

arpia ja ikävää

Pakkanen silmissäsi

ei anna irroittaa

ihan vielä

Lämpöaalto

ei taida auttaa

kumpaakaan

Päämäärätön

Hän astelee kaatosateessa

turvallisen tyhjiä katuja

Katseessaan tiistain usva

ja poskillaan sunnuntain puna

Päämäärätön olemassaolo

pyytää vajoamaan asfalttiin

sulamaan kengänpohjiin

ohikulkevien ajatuksiin

Takaisin on turha katsoa

Tulevaisuus jäi nurkan taakse

Edessä odottaa ihmisvirta

vailla liian suuria vastauksia

Viimeiset pisarat ennen ruuhkaa

odottavat kerääjäänsä

Uskaltaako hän tarttua

valtavaan vastuuseen?