Yksinäisyyteen on niin helppoa vajota
Päästää irti kaikesta
mikä pitää pinnalla
ja upota siihen pelottavan hiljaiseen
veteen
joka tukahduttaa tunteet
Voi vain olla
Tai lakata olemasta
Kun vajoaa yksinäisyyteen
kaikki äänet tuntuvat kaikuvan
kilometrien päässä
Aivan kuin kuulisit kaiken paksun veden
läpi
Pinnalle on matkaa puolikkaan elämän
verran
etkä ole varma
onko sinulla enää niin paljon aikaa
jäljellä
Valo joka tunkee samean kerroksen läpi
on parhaimmillaankin vain hämärä
välähdys
mahdollisesta tulevaisuudesta
Se muistuttaa sinua välillä siitä
missä voisit olla
miten voisit olla
kuka voisit olla
Kun olet kellunut
keskellä mustaa vettä
tarpeeksi kauan
leikitellyt ajatuksella sinne
jäämisestä
saatat tajuta että se ei ole
yksinäisyyttä
Se on eristyneisyyttä
Huomaamattasi olet uponnut syvemmälle
siihen pieneen lampeen
joka päivien kuluessa kasvaa mereksi
Toisaalta olisi helppoa yrittää
uida pinnalle
ja yrittää löytää ne pienet purot
jotka johtavat pois
Antaa niiden viedä
jotta elämä alkaisi taas virrata
ihollasi
Toisaalta taas olisi helppoa upota
syvemmälle
antaa vain olla ja unohtaa
Vaikka ihmiset
jotka leijuvat ylläsi harmaina pilvinä
eivät näe aaltojen kauneutta
sinun ei tarvitse nousta
Jos se mustana vellova meri lämmittää
sinua
ruokkii sinut
anna sen viedä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti