18.2.2017

Hyökyaallot

Minun hiljaisuuteni on pakoreitti
niiltä hyökyaalloilta
jotka syövät tietänsä ulos sisältäni

Hukun sekunti sekunnilta
enemmän ja syvemmälle
vaikka hengitystieni ovat tyhjät
täynnä aavemaista äänettömyyttä

Yritän pitää mieleni tyynenä
vaikka myrskyn silmä
pyörii sydämeni ympärillä
takertuu siitä lähteviin sykähdyksiin
aivan kuin se yrittäisi vetää itseään kuiville
Todellisuudessa se on ainoa
joka tekee paikallaan pysymisen mahdottomaksi

Huojun aaltojen armoilla
isken itseni rantakivikkoon
kerta toisensa jälkeen

Enkä enää muista
miltä pilvetön taivas näyttää

[01/17]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti