Luontoni

Olen tämän kuplan sisällä

sen herra

Toisinaan rauhallinen ulkokuori

luo turvaa

Uskallan kääntää selkäni tyhjyydelle

Annan sen levitä iholleni

pysäyttää ajatukseni

hidastaa sykkeeni

Suljen silmäni

ja putoan onnen läpi

siihen pehmoiseen syliin

jonka olen koonnut kasaan

niistä hymyilevistä muistoista

joihin takerrun

Olen tässä

Olen

Hengitän

Pysähdyn

Vaikka kuori säröilee

luo varjoja

jotka matelevat kuin käärmeet

läpi tanssilattian

annan ilman virrata keuhkoihini

Kun olen tarpeeksi vahva

avaan silmäni

laulan käärmeet tainnuksiin

hypnotisoin itsenikin

Teen mitä vain säilyttääkseni

tämän alttarin jonka olen luonut

Sillä joskus pilvet löytävät

tämänkin paikan

Kuplani pinta väreilee

kuin myrskyn edellä

Voin maalata ympärilleni

kauneimmat kuvitelmat

mutta säätä en voi hallita

En voi käskeä ilmaa pysähtymään

sillä minun pitää hengittää

Täyttää itseni uudella tuulella

Annan salamoiden valaista mieleni

tummien pilvien luoda pimeän yön

jonka turvin voin päästää irti

minuun tarttuneet takiaiset

Voin sulkea silmäni

antaa sateen kastella luomeni

Ja kun herään

tiedän

että voin antaa luontoni elää