Sinä istutit minuun sen
mikä nyt pyrkii ulos
Kaunan kehoani kohtaan
tunnottomat raajat ja
irtautuneen mielen
Sinä työnsit minut reunalle
jolla olen seissyt
odottaen putoamista
Peläten ja kaivaten
tyhjää vapautta
Halu repiä itseni kappaleiksi
ja halu satuttaa sinua
voisivat olla yhtä suuret
niin kai tulisi ajatella
Tahtoisin sitä itsekin
Mutta edelleen minun kehoni on se
joka kantaa kaikki ne muistot
vaikka en enää muista
miltä tunnuit, miltä kuulostit
kaiken sen valkoisen kohinan keskellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti