Se teki kipeää
katsoa kelloa ja odottaa sinua
harmaan lumen sulaessa
pyyhkiessä pois meidän ensiaskeleet
Kello juoksi
se kompuroi sinua kohti
ja aivan kuin kiusatakseen
jätti minut soratielle
sinne lumipenkkojen keskelle
etsimään niitä kadonneita sydämen
tykytyksiä
joita sinä niin kovin kaipasit
Etsimään niitä helvetin hymyjä ja
yhteisiä öitä
ja niitä keskusteluja pikkutunneilla
kun kumpikaan ei halunnut nukkua
(Tai ehkä minun olisi pitänyt
löytää helvetti
sinnehän olin varmaan aina
suuntaamassa)
Minun olisi pitänyt kai
löytää ne aamuöiset keskustelut
jotka työnsivät meidät siihen
risteykseen
raapivalle soratielle jossa sinä
valitsit suunnan
ja minä jäin odottamaan
Luulin odottavani sinua,
sitä että kävelisit takaisin ja
hymyilisit
ja suutelisit kuin tapaisimme
ensikertaa
ja veisit minut takaisin
meidän yhteiseen tulevaisuuteen
Mutta ehkä se olikin ihme mitä
oikeasti odotin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti