The hunter

The dark, shapeshifting figure

inside my bones

shows up in my shadow

if you just know how to look for it

It's mutilating my soul

to make it easier to swallow

easier to make it look like

it all has just been an accident

It keeps messing with my mind

and I don't know anything anymore

If I created it or

if I caught it like an unfortunate cold

Or if it found me

I'm its prey

Breaking

Maybe it was meant to be like this

Maybe I'm suppose to be alone

so no one can break me

But I'm not sure

if I can stay away

from myself

Not break myself

[10/16]

Avaa minut

Avaa rintani

kaiva esille kaikki minkä löydät

kaikki luurankoni

jotka olen piilottanut sisääni

ja sirpaleet joista en saanut kasattua

enää yhtään kokonaista minää

Voit tehdä niillä mitä vaan

Murskaa ne tomuksi

tai kasaa takaisin kokonaiseksi yritykseksi

olla jotain muuta kuin minä

Mikä vain on parempi

kuin tämä haalistunut kulissi

[01/17]

Tangled

I'm tired of you

I'm tired of these thoughts about you

about us, about me

that keep circling my brain

like a hunter its prey

You still show the way

my heart was not suppose to go

It took a leap of faith

and ended up losing its independence

the second it was caught in your web

of ignorance and silence

The sweet bliss you knitted around us

while I got tangled

You still pull the strings

create new loops

even when I can't think about you

when my memories have an empty space

where you used to be

Somehow you still guide my thoughts

during nights like this

when I think you are in the neverending past

and that you can't break free from it

Forgotten forevermore

I can't remember your smile

your manners

but your voice still echoes

around me, inside me

like a doomed ghost

looking for the final place to rest

I don't know how to silence you

without breaking my own promises

[02/17]

The Mask

I'm scared that my face shows

everything I think about

every single lie I tell myself

every dream I don't dare to dream

I would rather be faceless

than reveal all the conflict inside me

just by existing

blinking

breathing

[01/17]

Hyökyaallot

Minun hiljaisuuteni on pakoreitti

niiltä hyökyaalloilta

jotka syövät tietänsä ulos sisältäni

Hukun sekunti sekunnilta

enemmän ja syvemmälle

vaikka hengitystieni ovat tyhjät

täynnä aavemaista äänettömyyttä

Yritän pitää mieleni tyynenä

vaikka myrskyn silmä

pyörii sydämeni ympärillä

takertuu siitä lähteviin sykähdyksiin

aivan kuin se yrittäisi vetää itseään kuiville

Todellisuudessa se on ainoa

joka tekee paikallaan pysymisen mahdottomaksi

Huojun aaltojen armoilla

isken itseni rantakivikkoon

kerta toisensa jälkeen

Enkä enää muista

miltä pilvetön taivas näyttää

[01/17]

Your reflection

I imagine that touching you

would be like touching a mirror

tracing my own picture

inside the heavy frame

Your cold skin reflecting mine

Light shining all around you

but never actually meeting your eyes

never finding your soul

The cool surface on you

would make you out of reach

so smooth under my fingertips

leaving my senses blank

I would be afraid that I'd break you

and hurt myself with the shards

Sinun heijastuksesi

Kuvittelen että sinun koskettamisesi

olisi kuin koskettaisi peiliä

jäljentäisin omaa kuvaani

painavan kehyksen sisällä

Sinun kylmä ihosi heijastaa minut

Ympärilläsi loistaa valo

mutta se ei koskaan tapaa silmiäsi

ei koskaan löydä sieluasi

Ylläsi oleva viileä pinta

tekisi sinut ulottumattomaksi

niin sileä sormenpäideni alla

jättää aistini tyhjiksi

Pelkäisin rikkovani sinut

ja satuttavani itseni sirpaleisiin

Valveuni

Näen valveunia illoista

valkoisista öistä

joiden kuuluisi rauhoittaa

taivuttaa minut uneen

Mieleni ei hiljene

vaikka ylitseni pyyhkivä

raskas lyijy tukehduttaa

jättää jälkeensä naarmuja

Toisinaan haaveilen siitä

kuinka kaikki pimenee

edes vain sekunniksi

jotta jaksaisin taas pudota

Take it with you

I wish my heart didn't belong to anyone

that it just stayed inside my chest

beat its way to life but nothing more or less

It would be cradled in sweet nothingness

But I keep sending parts of it away

with every stranger I encounter

every smile I receive

It doesn't know the difference

between illusion and truth

It wants to escape its cold prison

whenever someone mixes up its rhythm

I wish my heart didn't belong to anyone else but me

because I need to hear its beat

more than anyone else

[01/17]

Vie se mukanasi

Toivon että sydämeni ei kuuluisi kenellekään

että se pysyisi rintani sisällä

hakkaisi itsensä eloon mutta ei enempää eikä vähempää

Se olisi tuuditettuna makeaan unohdukseen

Mutta lähetän siitä osia pois

jokaisen tuntemattoman matkaan

jokaisen vastaanotetun hymyn vuoksi

Se ei tunne eroa

illuusion ja totuuden välillä

Se haluaa paeta kylmästä vankilastaan

aina kun joku sekoittaa sen rytmin

Toivon että sydämeni ei kuuluisi kenellekään muulle kuin minulle

koska minun täytyy kuulla sen tahti

enemmän kuin kenenkään muun

[01/17]

Empty echo

My walls are screaming

collapsing

crumbling down

My soul has a free will

trying to escape

abandon this rotten building

I can't give it what it needs

can't be the sanctuary

to keep it safe

The empty echo

that it left behind

is not enough

(10/2016)

Tyhjä kaiku

Seinäni huutavat

sortuvat

murenevat alas

Sielullani on vapaa tahto

se yrittää karata

hylätä tämän mädän rakennuksen

En voi antaa sille tarvitsemaansa

olla pyhättö

joka pitää sen turvassa

Tyhjä kaiku

jonka se jätti jälkeensä

ei ole tarpeeksi

(10/2016)

Universe

I am waiting

naked and exposed

as the clouds behind my eyes

cry salty rain on my cheeks

The pale moon above us

shines pastel light

cradles us in sweet oblivion

as we swing between galaxies

To you this whole world

the entire universe

is open wide and calling your name

Just like I am

Waiting for you to find

all its miracles and sorrows

the forgotten planets

which you can't see

You are stuck behind the meteor shower

But my universe is so much bigger

than our realities

it breathes in the stars

that burst into blue flames

shining new light beyond us

You can't even imagine all the beauty

of these broken skies

I want the orbit inside me

to flow out like a wild river

paint the cold sun with all its wonders

so you can make it yours

Dark beauty

I try to find beauty in my thoughts

in the way my mind leaves scars

where ever it touches

In a moment like this

when my brain won't stop turning

making me feel dizzy

it's hard to remember

the name of the cause

The name

that was given to me when I was born

The name

I wish someone said out loud

I'm scared to go too far

with my intriguing nightmares

in the search for beauty

I might get lost in them

They pull me near when I close my eyes

even though I know

there's nothing beautiful

in the deep thoughts

my mind keeps feeding me

[01/01/17]

En asu täällä enää

Sait minun helvettini näyttämään niin helpolta

Maalasit kauniita kuvioita revenneen tapetin päälle

peitit halkeamat lattiassa uusilla matoilla

Se ei silti estänyt seiniä kaatumasta päälleni

ikkunoita särkymästä

kun pääni sisällä kiertävät huudot

halkoivat taajuuksia

Minun kehoni oli vuokralla sinulle

kaikki oikeudet luovutettu

Se mitä minusta oli jäljellä

on nyt pakattu muuttolaatikoihin

matkalla uuteen osoitteeseen

tai ehkä kaatopaikalle

romuttamon roskikseen

Kattolampusta sataa sirpaleita päälleni

kun rukoilen edes yhtä valonsädettä

Ne sanoo että helvetti on ikuinen tuli

mutta minä en näe kuin pimeyttä

En tunne niitä lieskoja

joiden kuuluisi polttaa turtaa ihoani

Kylmät käteni on sidottu ovenkahvaan

odottamaan että raameista vuotava pakkanen

vie lopunkin tunnon

(10/2016)

Crossroad

It hurt

to see the time and wait for you

while the grey snow melted

wiped away our first steps

Time ran

it stumbled towards you

just like it was mocking me

left me on the gravel road

          in the middle of piles of snow

          to look for the missing heart beats

          the ones you so dearly wanted

To look for the fucking smiles and shared nights

and the conversations in the small hours

when neither of us wanted to sleep

(Or maybe I should have tried

to find Hell

          that's probably the way I was heading anyway)

I guess I should have

found those chats in the A.M

that pushed us to that crossroad

on that rough gravel road where you picked a direction

and I stayed and waited

I thought I was waiting for you

to walk back and smile to me

and kiss me like we were meeting for the first time

and take me back

to our future together

But maybe it was actually a miracle I was waiting for

Risteys

Se teki kipeää

katsoa kelloa ja odottaa sinua

harmaan lumen sulaessa

pyyhkiessä pois meidän ensiaskeleet

Kello juoksi

se kompuroi sinua kohti

ja aivan kuin kiusatakseen

jätti minut soratielle

          sinne lumipenkkojen keskelle

          etsimään niitä kadonneita sydämen tykytyksiä

          joita sinä niin kovin kaipasit

Etsimään niitä helvetin hymyjä ja yhteisiä öitä

ja niitä keskusteluja pikkutunneilla

kun kumpikaan ei halunnut nukkua

(Tai ehkä minun olisi pitänyt

löytää helvetti

          sinnehän olin varmaan aina suuntaamassa)

Minun olisi pitänyt kai

löytää ne aamuöiset keskustelut

jotka työnsivät meidät siihen risteykseen

raapivalle soratielle jossa sinä valitsit suunnan

ja minä jäin odottamaan

Luulin odottavani sinua,

sitä että kävelisit takaisin ja hymyilisit

ja suutelisit kuin tapaisimme ensikertaa

ja veisit minut takaisin

meidän yhteiseen tulevaisuuteen

Mutta ehkä se olikin ihme mitä oikeasti odotin

Smile

It's easy

to pretend to smile

when you've mastered

the art of quietly fading

Locked room

Room full of boxes, filled with unused emotions, overflowing feelings, useless memories. I stack them up over and over again, hoping they would disappear, suddenly empty themselves. Is it safer to collect them in a locked room or let them run free, escape the cardboard house I planted them in?

If I just organize them, alphabets, weight, units, will they make more sense? Will I find a place for all of them from within me?

I feel the urge to let them out, let them fill me so I can combust from all the unshared sensations but I'm too scared to find out what will happen after it. Is there anything? Will I feel a thing?

I'm afraid I'll turn into a numb carcass, once so full of life's disappointments, now just an abandoned shell with a hollow echo lingering in the empty space where my soul used to be.

I pile the boxes on top of each other. Time after time I read the labels of the dusty feelings. Scared to accidentally scratch open the seal and let them fall out. I stare at the names of the sensations once so familiar to me. Now I can't remember any of them, afraid to even ask.

All my life the scariest thing was the dark matter, the feeling that weighs so much, it runs over you every time you whisper its name. The box it lives in leaks shadows all over the place, leaves bleak air behind it. To me anxiety and sadness were easy, loss and fear were nothing compared to the darkest, rotting emotion.

For you the red roses with their thorns are part of the journey, the end goal where you want to end up so bad. Touching the daydream is what you need but I want to run away from it. I locked it in the room, left it behind secret codes and locks without keys.

My deepest fear isn't fear itself. It's not the dark you see before everything ends. I have left them in weak boxes, ready for them to burst out any moment. I don't care.

The darkest fear that lives in my consciousness is the soulless being of love.