Nothing

Empty eyes, empty hands

Silence bleeding from my veins

Lifeless air in my lungs

Bare thoughts in the darkness

And all I wanted

was you

[03/17]

Kiss the poetry from your lips

Kiss the poetry

from your lips

onto mine

Breathe out your lies

so I have something

to believe in

Let your wandering hands

create new paths

for our mistakes

Do anything just so

I don't have to fall

          apart

          in love

Just one minute

Time is not real within this numbness

the ticking of the clock

is not from my reality

It echoes from another dimension

demands to be heard

when I don't understand its language

It keeps pushing me around

showing me the way to dead ends

and abandoned conclusions

The numbers try to make me move

tell me stories of failure

scare me to think that

my world is disappearing

as the seconds pass so loudly

All I need is a minute for myself

[03/17]

Vain yksi minuutti

Aika ei ole totta tässä tunnottomuudessa

kellon tikitys

ei ole minun todellisuudestani

Se kaikuu toisesta ulottuvuudesta

vaatii tulla kuulluksi

vaikka en ymmärrä sen kieltä

Se tönii minua ympäriinsä

näyttää tien umpikujiin

ja hylättyihin päätelmiin

Numerot yrittävät saada minut liikkumaan

kertovat tarinoita epäonnistumisesta

pelottelevat minut ajattelemaan

että maailmani on katoamassa

kun sekunnit kiitävät äänekkäästi ohi

Minä tarvitsisin vain minuutin itselleni

[03/17]

We have the whole universe

Our sun and moon

circle the same story

dance side by side

They bring light to each other

create a whole world

where it's easy to sink in

escape from the thunder

and rain

Two of us in the middle of the stars

part of the universe

that gives the opportunity for everything

we dare to dream about

We just need to

grab the orbit

that leads towards

a new sunrise

a new full moon

Meillä on koko avaruus

Meidän aurinko ja kuu

kiertää samaa tarinaa

tanssii vierekkäin

Ne tuo valoa toisilleen

luo kokonaisen maailman

johon on helppo upota

karata ukkospilviltä

ja sadekuuroilta

Me kaksi tähtisateen keskellä

osa sitä avaruutta

joka antaa mahdollisuuden kaikelle

mistä uskallamme unelmoida

Meidän tarvitsee vain

tarttua kiertorataan

joka johdattaa kohti

uutta auringonnousua

uutta täysikuuta

Disfigured

This shape around me

wrapped in disgust

dishonesty

Too close to see clearly

I'm turning into

a disfigured presumption

Breaking my own rules

of beauty

[03/17]

Runneltu

Tämä hahmo ympärilläni

kietoutunut vastenmielisyyteen

epärehellisyyteen

Liian lähellä nähdäkseni selvästi

Olen muuttumassa

runnelluksi olettamukseksi

Rikon omat sääntöni

kauneudesta

[03/17]

Daydreaming can kill you

Daydreaming can kill you.

When the empty walls around you pull themselves closer to you and the faint echo of your past self lingers in the white rooms, it's easy to escape into the world you have created. Just let go of everything else for a while and sink in the depth of your inner reality.

The never ending flow of imagination can cuddle you up like the person who never walked into your life. It will embrace you in its loving arms as you dive deeper in the dream that you can just barely touch. It will comfort you, be your partner through the cold nights.

It's easy to imagine love, just the way you would need it. There are no sharp edges in daydreams, no breaking points in the heart that is not beating in the real world. Just the sweet bliss of being where you need to be, when you need to be.

You can make up all the beauty of it, create new storylines for your twisted needs. New day means a new dream and you can't get enough. Just imagine yourself the love and lust you've wanted, build a whole new future for yourself, even if it's just for a few seconds, until it all starts to crash down when the reality leaks into your bubble of fantasies.

Of course there's always hope. Hope that it will lead you to your destination. Bring out new possibilities. Give you the right direction to reach the imaginary cities you've build. Maybe you are developing your own story and by dreaming, you will have a happy ending after all.

You just have to keep the truth nearby so you don't crash too fast, fall too hard, if the clouds underneath your utopia fade away.

Daydreaming can kill you, yet it is the only thing that will keep you alive.

Your gaze is a blade

I use you gaze as a blade

the shadow of your hands on my back as a map

so I'll find the destination

I'll dig up all my weak spots

that I cut off

with the knife I made

out of your forgotten words

Katseesi on terä

Käytän katsettasi teränä

käsiesi varjoa selässäni karttana

jotta löydän perille

Kaivan esiin kaikki heikot kohtani

jotka leikkaan pois

sillä veitsellä jonka muovailin

sinun unohdetuista sanoistasi

Your story

Do you ever get lost in your own dreams?

Gather them, hoping and fearing

that one day you'll reach them

What will be left if the happy ending

happens in the middle of the story?

Are you ever afraid of the plot twists?

You avoid bumps along the way

and countlessly slow down your journey

Maybe you are not the main character

you only have a walk-on role

Do you still want to see how the story ends?

[10/16]

Sinun tarinasi

Eksytkö koskaan omiin unelmiisi?

Haalit niitä toivoen ja peläten

että jonain päivänä saavutat ne

Mitä jää jäljelle jos onnellinen loppu

tapahtuukin tarinan keskellä

Pelkäätkö koskaan juonenkäänteitä?

Välttelet kuoppia matkan varrella

hidastaen matkaasi moninkertaisesti

Ehkä et olekaan päähenkilö

sinulla onkin vain sivuosa

Haluatko silti nähdä kuinka tarina loppuu?

[10/16]

Underwater

I saw you in the lake

that's on the back of my head

swimming in my mind

drowning in my thoughts

I wanted to save you

from the waves that

hit the shore so hard

crashed against the rocks

By concentrating on you

looking after you

I made myself disappear

Trying to understand you

was enough to make me

go underwater

[12/16]

The hunter

The dark, shapeshifting figure

inside my bones

shows up in my shadow

if you just know how to look for it

It's mutilating my soul

to make it easier to swallow

easier to make it look like

it all has just been an accident

It keeps messing with my mind

and I don't know anything anymore

If I created it or

if I caught it like an unfortunate cold

Or if it found me

I'm its prey

Breaking

Maybe it was meant to be like this

Maybe I'm suppose to be alone

so no one can break me

But I'm not sure

if I can stay away

from myself

Not break myself

[10/16]

Avaa minut

Avaa rintani

kaiva esille kaikki minkä löydät

kaikki luurankoni

jotka olen piilottanut sisääni

ja sirpaleet joista en saanut kasattua

enää yhtään kokonaista minää

Voit tehdä niillä mitä vaan

Murskaa ne tomuksi

tai kasaa takaisin kokonaiseksi yritykseksi

olla jotain muuta kuin minä

Mikä vain on parempi

kuin tämä haalistunut kulissi

[01/17]

Tangled

I'm tired of you

I'm tired of these thoughts about you

about us, about me

that keep circling my brain

like a hunter its prey

You still show the way

my heart was not suppose to go

It took a leap of faith

and ended up losing its independence

the second it was caught in your web

of ignorance and silence

The sweet bliss you knitted around us

while I got tangled

You still pull the strings

create new loops

even when I can't think about you

when my memories have an empty space

where you used to be

Somehow you still guide my thoughts

during nights like this

when I think you are in the neverending past

and that you can't break free from it

Forgotten forevermore

I can't remember your smile

your manners

but your voice still echoes

around me, inside me

like a doomed ghost

looking for the final place to rest

I don't know how to silence you

without breaking my own promises

[02/17]

The Mask

I'm scared that my face shows

everything I think about

every single lie I tell myself

every dream I don't dare to dream

I would rather be faceless

than reveal all the conflict inside me

just by existing

blinking

breathing

[01/17]

Hyökyaallot

Minun hiljaisuuteni on pakoreitti

niiltä hyökyaalloilta

jotka syövät tietänsä ulos sisältäni

Hukun sekunti sekunnilta

enemmän ja syvemmälle

vaikka hengitystieni ovat tyhjät

täynnä aavemaista äänettömyyttä

Yritän pitää mieleni tyynenä

vaikka myrskyn silmä

pyörii sydämeni ympärillä

takertuu siitä lähteviin sykähdyksiin

aivan kuin se yrittäisi vetää itseään kuiville

Todellisuudessa se on ainoa

joka tekee paikallaan pysymisen mahdottomaksi

Huojun aaltojen armoilla

isken itseni rantakivikkoon

kerta toisensa jälkeen

Enkä enää muista

miltä pilvetön taivas näyttää

[01/17]

Your reflection

I imagine that touching you

would be like touching a mirror

tracing my own picture

inside the heavy frame

Your cold skin reflecting mine

Light shining all around you

but never actually meeting your eyes

never finding your soul

The cool surface on you

would make you out of reach

so smooth under my fingertips

leaving my senses blank

I would be afraid that I'd break you

and hurt myself with the shards

Sinun heijastuksesi

Kuvittelen että sinun koskettamisesi

olisi kuin koskettaisi peiliä

jäljentäisin omaa kuvaani

painavan kehyksen sisällä

Sinun kylmä ihosi heijastaa minut

Ympärilläsi loistaa valo

mutta se ei koskaan tapaa silmiäsi

ei koskaan löydä sieluasi

Ylläsi oleva viileä pinta

tekisi sinut ulottumattomaksi

niin sileä sormenpäideni alla

jättää aistini tyhjiksi

Pelkäisin rikkovani sinut

ja satuttavani itseni sirpaleisiin

Valveuni

Näen valveunia illoista

valkoisista öistä

joiden kuuluisi rauhoittaa

taivuttaa minut uneen

Mieleni ei hiljene

vaikka ylitseni pyyhkivä

raskas lyijy tukehduttaa

jättää jälkeensä naarmuja

Toisinaan haaveilen siitä

kuinka kaikki pimenee

edes vain sekunniksi

jotta jaksaisin taas pudota

Take it with you

I wish my heart didn't belong to anyone

that it just stayed inside my chest

beat its way to life but nothing more or less

It would be cradled in sweet nothingness

But I keep sending parts of it away

with every stranger I encounter

every smile I receive

It doesn't know the difference

between illusion and truth

It wants to escape its cold prison

whenever someone mixes up its rhythm

I wish my heart didn't belong to anyone else but me

because I need to hear its beat

more than anyone else

[01/17]

Vie se mukanasi

Toivon että sydämeni ei kuuluisi kenellekään

että se pysyisi rintani sisällä

hakkaisi itsensä eloon mutta ei enempää eikä vähempää

Se olisi tuuditettuna makeaan unohdukseen

Mutta lähetän siitä osia pois

jokaisen tuntemattoman matkaan

jokaisen vastaanotetun hymyn vuoksi

Se ei tunne eroa

illuusion ja totuuden välillä

Se haluaa paeta kylmästä vankilastaan

aina kun joku sekoittaa sen rytmin

Toivon että sydämeni ei kuuluisi kenellekään muulle kuin minulle

koska minun täytyy kuulla sen tahti

enemmän kuin kenenkään muun

[01/17]

Empty echo

My walls are screaming

collapsing

crumbling down

My soul has a free will

trying to escape

abandon this rotten building

I can't give it what it needs

can't be the sanctuary

to keep it safe

The empty echo

that it left behind

is not enough

(10/2016)

Tyhjä kaiku

Seinäni huutavat

sortuvat

murenevat alas

Sielullani on vapaa tahto

se yrittää karata

hylätä tämän mädän rakennuksen

En voi antaa sille tarvitsemaansa

olla pyhättö

joka pitää sen turvassa

Tyhjä kaiku

jonka se jätti jälkeensä

ei ole tarpeeksi

(10/2016)

Universe

I am waiting

naked and exposed

as the clouds behind my eyes

cry salty rain on my cheeks

The pale moon above us

shines pastel light

cradles us in sweet oblivion

as we swing between galaxies

To you this whole world

the entire universe

is open wide and calling your name

Just like I am

Waiting for you to find

all its miracles and sorrows

the forgotten planets

which you can't see

You are stuck behind the meteor shower

But my universe is so much bigger

than our realities

it breathes in the stars

that burst into blue flames

shining new light beyond us

You can't even imagine all the beauty

of these broken skies

I want the orbit inside me

to flow out like a wild river

paint the cold sun with all its wonders

so you can make it yours

Dark beauty

I try to find beauty in my thoughts

in the way my mind leaves scars

where ever it touches

In a moment like this

when my brain won't stop turning

making me feel dizzy

it's hard to remember

the name of the cause

The name

that was given to me when I was born

The name

I wish someone said out loud

I'm scared to go too far

with my intriguing nightmares

in the search for beauty

I might get lost in them

They pull me near when I close my eyes

even though I know

there's nothing beautiful

in the deep thoughts

my mind keeps feeding me

[01/01/17]

En asu täällä enää

Sait minun helvettini näyttämään niin helpolta

Maalasit kauniita kuvioita revenneen tapetin päälle

peitit halkeamat lattiassa uusilla matoilla

Se ei silti estänyt seiniä kaatumasta päälleni

ikkunoita särkymästä

kun pääni sisällä kiertävät huudot

halkoivat taajuuksia

Minun kehoni oli vuokralla sinulle

kaikki oikeudet luovutettu

Se mitä minusta oli jäljellä

on nyt pakattu muuttolaatikoihin

matkalla uuteen osoitteeseen

tai ehkä kaatopaikalle

romuttamon roskikseen

Kattolampusta sataa sirpaleita päälleni

kun rukoilen edes yhtä valonsädettä

Ne sanoo että helvetti on ikuinen tuli

mutta minä en näe kuin pimeyttä

En tunne niitä lieskoja

joiden kuuluisi polttaa turtaa ihoani

Kylmät käteni on sidottu ovenkahvaan

odottamaan että raameista vuotava pakkanen

vie lopunkin tunnon

(10/2016)

Crossroad

It hurt

to see the time and wait for you

while the grey snow melted

wiped away our first steps

Time ran

it stumbled towards you

just like it was mocking me

left me on the gravel road

          in the middle of piles of snow

          to look for the missing heart beats

          the ones you so dearly wanted

To look for the fucking smiles and shared nights

and the conversations in the small hours

when neither of us wanted to sleep

(Or maybe I should have tried

to find Hell

          that's probably the way I was heading anyway)

I guess I should have

found those chats in the A.M

that pushed us to that crossroad

on that rough gravel road where you picked a direction

and I stayed and waited

I thought I was waiting for you

to walk back and smile to me

and kiss me like we were meeting for the first time

and take me back

to our future together

But maybe it was actually a miracle I was waiting for

Risteys

Se teki kipeää

katsoa kelloa ja odottaa sinua

harmaan lumen sulaessa

pyyhkiessä pois meidän ensiaskeleet

Kello juoksi

se kompuroi sinua kohti

ja aivan kuin kiusatakseen

jätti minut soratielle

          sinne lumipenkkojen keskelle

          etsimään niitä kadonneita sydämen tykytyksiä

          joita sinä niin kovin kaipasit

Etsimään niitä helvetin hymyjä ja yhteisiä öitä

ja niitä keskusteluja pikkutunneilla

kun kumpikaan ei halunnut nukkua

(Tai ehkä minun olisi pitänyt

löytää helvetti

          sinnehän olin varmaan aina suuntaamassa)

Minun olisi pitänyt kai

löytää ne aamuöiset keskustelut

jotka työnsivät meidät siihen risteykseen

raapivalle soratielle jossa sinä valitsit suunnan

ja minä jäin odottamaan

Luulin odottavani sinua,

sitä että kävelisit takaisin ja hymyilisit

ja suutelisit kuin tapaisimme ensikertaa

ja veisit minut takaisin

meidän yhteiseen tulevaisuuteen

Mutta ehkä se olikin ihme mitä oikeasti odotin

Smile

It's easy

to pretend to smile

when you've mastered

the art of quietly fading

Locked room

Room full of boxes, filled with unused emotions, overflowing feelings, useless memories. I stack them up over and over again, hoping they would disappear, suddenly empty themselves. Is it safer to collect them in a locked room or let them run free, escape the cardboard house I planted them in?

If I just organize them, alphabets, weight, units, will they make more sense? Will I find a place for all of them from within me?

I feel the urge to let them out, let them fill me so I can combust from all the unshared sensations but I'm too scared to find out what will happen after it. Is there anything? Will I feel a thing?

I'm afraid I'll turn into a numb carcass, once so full of life's disappointments, now just an abandoned shell with a hollow echo lingering in the empty space where my soul used to be.

I pile the boxes on top of each other. Time after time I read the labels of the dusty feelings. Scared to accidentally scratch open the seal and let them fall out. I stare at the names of the sensations once so familiar to me. Now I can't remember any of them, afraid to even ask.

All my life the scariest thing was the dark matter, the feeling that weighs so much, it runs over you every time you whisper its name. The box it lives in leaks shadows all over the place, leaves bleak air behind it. To me anxiety and sadness were easy, loss and fear were nothing compared to the darkest, rotting emotion.

For you the red roses with their thorns are part of the journey, the end goal where you want to end up so bad. Touching the daydream is what you need but I want to run away from it. I locked it in the room, left it behind secret codes and locks without keys.

My deepest fear isn't fear itself. It's not the dark you see before everything ends. I have left them in weak boxes, ready for them to burst out any moment. I don't care.

The darkest fear that lives in my consciousness is the soulless being of love.

I'm a ghost

I'm a ghost

invisble energy

running through the walls

buried alive in loneliness

I can't seem to find a way

to cross the line

I'm balancing between

reality and imagination

My solitude is the only thing

that is keeping me here even though

hope is pushing me over the edge

to the other side

But I'm getting comfortable

in between

Olen aave

Olen aave

näkymätöntä energiaa

juoksen läpi seinien

haudattu elävältä yksinäisyyteen

En tunnu löytävän tapaa

jolla voisin ylittää sen rajan

Tasapainoilen

todellisuuden ja mielikuvituksen välissä

Eristyneisyyteni on se ainoa asia

joka pitää minut täällä vaikka

toivo yrittää työntää minut reunan yli

toiselle puolelle

Mutta alan tuntea oloni mukavaksi

niiden välissä

Kätesi

Oikea kätesi peittää kasvoni

näkökenttäni

hengitystieni

karhea kämmenesi raapii

ihohuokoseni auki

Vasen kätesi lepää olkapäälläni

turvasatamana

tukipilarina

pehmeä kosketuksesi vaivuttaa

minut unohdukseen

Oikea kätesi tiukentaa otettaan

tukehduttaa ilman ympärillämme

samalla kun vasen kätesi valuu vyötärölleni

yrittää saattaa minua valssiin

uuvuttaa ennen unohdettua yötä

Hetken olen kevyt

Destroy me

I want you to tear me apart

Destroy me so I can create

write, paint, suffer

Your destruction will

turn me into an artist

Leave me to die

run away, laugh at my pain

Because my self destructive behaviour

is not even close enough

To be something beautiful

I need your knife on my back

Tuhoa minut

Haluan sinun repivän minut kappaleiksi

Tuhoa minut jotta voin luoda

kirjoittaa, maalata, kärsiä

Sinun hävityksesi

muuttaa minut taitelijaksi

Jätä minut kuolemaan

juokse pois, naura kivulleni

Koska itsetuhoisuuteni

ei ole lähellekään tarpeeksi

Ollakseni jotain kaunista

tarvitsen veitsesi selkääni

Dreamcatcher

I try not to close my eyes

so I wouldn't see you in the darkness

I don't know if you are a daydream

or a nightmare

And I don't want to find it out

My eyelids are bruised

purple visions

faint fantasies

Do those sad eyes belong

to me or to you?

I probably think too much

or too little

from one extreme to another

The weight of the feathers

makes the pearls clash to each other

rips the net

I should have known that

you'd get caught in my dreamcatcher

Unisieppari

Yritän olla sulkematta silmiäni

jotta en näkisi sinua pimeyden keskellä

En tiedä oletko päiväuni

vai painajainen

Enkä halua ottaa siitä selvää

Silmäluomeni ovat mustelmilla

sinipunaisia näkyjä

haaleita fantasioita

Kuuluvatko ne surulliset silmät

minulle vai sinulle?

Ajattelen ehkä liikaa

tai liian vähän

ääripäästä toiseen

Höyhenten paino

saa helmet osumaan toisiinsa

verkon repeämään

Olisihan minun kai täytynyt tietää

että jäisit kiinni unisieppariini

Tarinoita sinusta

Kun ajattelen sinua

en tiedä oletko mustetta

valkoisen paperin reunoilla

haalistunut kuva kirjan kannessa

vai eksyneitä pikseleitä ruudulla

Kun yritän muistaa sinut

ajatukseni hapuilevat karkuun

jumiutuvat oravanpyörään

kompastuvat toisiinsa

kerta toisensa jälkeen

Onko minun mahdotonta

nähdä sinut edessäni?

En tiedä mitä pitäisi odottaa

toivoa, uskoa, haluta

kun nimesi juoksee takaraivollani

saa hiukseni takkuun

ja ihoni mustelmille

Muistanko enää edes silmiesi väriä?

Haluaisin puhua totta

kun kerron itselleni tarinoita sinusta

pyörittelen muistoja kuin kultakolikoita

vaalin jokaista kipinää sinusta

toivoen kynttilän syttyvän uudelleen

Sytytän sen kuitenkin itse

niin kuin joka pyhäinpäivä

jotta se valaisisi sinun tietäsi

takaisin luoksemme

Paint

I'm a messy drawing of our future

the ripped paper in your back pocket

the one you just forgot there

The ink is smudging

bleeding on the page

like I did

Do you remember?

I wanted to be your muse

because to me the greatest art

was you

The colour of your eyes

was the palette I wanted to use

to paint myself again

But you needed an empty canvas

Maali

Olin sotkuinen piirrustus tulevaisuudestamme

se repeytynyt paperi takataskussasi

jonka vain unohdit sinne

Muste leviää

vuotaa sivulla

niin kuin minäkin

Muistatko?

Halusin olla muusasi

koska minulle hienointa taidetta

olit sinä

Silmiesi väri

oli se paletti jota halusin käyttää

itseni uudelleen maalaamiseen

Mutta sinä halusit tyhjän taulun

Get out of my head

I decided to try out something different while writing down all the mess that is inside my head. Straight lines of poetry and chapters that make sense don't always work out when you try to understand your thoughts.

I don't know if I can call this poetry (or anything) but I decided to post this here anyway. This blog is about my words after all. I might post more of these in the future because this was really refreshing.

Black water

It's so easy to sink in loneliness
Let go of everything
that keeps you on the surface
and submerge in the water that is so eerily silent
it suppresses your feelings

You can just exist
Or cease to exist

After sinking in the loneliness
all the sounds seem to resonate kilometers away
Just like you would hear everything through thick water

The journey to the surface would take half a lifetime
and you are not sure
if you have so much time left

The light which penetrates through the cloudy layer
is even at its best only a vague glimpse
of a possible future
It will remind you of
what you could be
how you could be
who you could be

When you have floated
in the middle of the black water
long enough
toying with the idea of staying there
you may realize that it is not loneliness
It is isolation

Without noticing you have sunk deeper
into the small pond
which within days grows into a sea

On one hand it would be easy to try
to swim to the surface
and try to find all the small streams that lead out
Let them take you away
so life could start streaming on your skin again

On the other hand it would be easy to sink deeper
let it just be and forget

Although people
who hover over you as gray clouds
don't see the beauty of the waves
you do not have to rise

If the black surging sea warms you
feeds you
let it take you

Musta vesi

Yksinäisyyteen on niin helppoa vajota

Päästää irti kaikesta

mikä pitää pinnalla

ja upota siihen pelottavan hiljaiseen veteen

joka tukahduttaa tunteet

Voi vain olla

Tai lakata olemasta

Kun vajoaa yksinäisyyteen

kaikki äänet tuntuvat kaikuvan kilometrien päässä

Aivan kuin kuulisit kaiken paksun veden läpi

Pinnalle on matkaa puolikkaan elämän verran

etkä ole varma

onko sinulla enää niin paljon aikaa jäljellä

Valo joka tunkee samean kerroksen läpi

on parhaimmillaankin vain hämärä välähdys

mahdollisesta tulevaisuudesta

Se muistuttaa sinua välillä siitä

missä voisit olla

miten voisit olla

kuka voisit olla

Kun olet kellunut

keskellä mustaa vettä

tarpeeksi kauan

leikitellyt ajatuksella sinne jäämisestä

saatat tajuta että se ei ole yksinäisyyttä

Se on eristyneisyyttä

Huomaamattasi olet uponnut syvemmälle

siihen pieneen lampeen

joka päivien kuluessa kasvaa mereksi

Toisaalta olisi helppoa yrittää

uida pinnalle

ja yrittää löytää ne pienet purot

jotka johtavat pois

Antaa niiden viedä

jotta elämä alkaisi taas virrata ihollasi

Toisaalta taas olisi helppoa upota syvemmälle

antaa vain olla ja unohtaa

Vaikka ihmiset

jotka leijuvat ylläsi harmaina pilvinä

eivät näe aaltojen kauneutta

sinun ei tarvitse nousta

Jos se mustana vellova meri lämmittää sinua

ruokkii sinut

anna sen viedä

Disappeared

Dark room around me

swallows my loneliness

Silence is so great

that it lightly drowns me

After a bad night's sleep

it is so relieving to breathe

Grab the reality like it is

just passing

Maybe it is

It skips on the empty walls

tries to shake of the last bits of imagination

so we wouldn't fall in the oblivion

(or fly to the castles in the clouds)

My reality is isolated

it rests in the corner with back against the wall

Loves loneliness even though

that's its biggest fear

Just this once

I just want to

dis

a

ppear

Kadonnut

Pimeä huone ympärilläni

nielee yksinäisyyteni

Hiljaisuus on niin suuri

että se kevyesti hukuttaa minut

Huonosti nukutun yön jälkeen on

helpottavaa hengittää

Tarrata todellisuuteen kuin se olisi

katoavaista

Ehkä se on

Se kimpoilee tyhjillä seinillä

yrittää karistaa mielikuvituksen rippeet

jotta emme pääsisi putoamaan unohdukseen

(tai lentämään pilvilinnoihin)

Minun todellisuuteni on eristyksissä

se lepää nurkassa, selkä seinää vasten

Rakastaa yksinäisyyttä vaikka

se onkin sen suurin pelko

Edes tämän kerran

haluaisin vain

ka

do

ta

It's in your nature

Do you ever feel lonely?

When the pastel purple air

presses your lungs through your ribcage

When the rain that is so loud

burns on your bare skin

The world around you

is so soft

so gentle

yet it still makes your heart hard

and your thoughts thick

Are you ever lost?

In the foggy forest

where the morning dew cries for you

and makes your eyes water

even when you are trying so hard to smile

The northern lights won't always lead you home

Sometimes you need to wander in the mountains

and hope for the night to be dark enough

hope for the dawn to swallow you

even for a second

Do you ever just want to scream?

Free all the clouds from your lungs

and let the lightnings hit the ground

again and again and again

until the storm has passed

The beauty you see in the dead flowers

and the whispers you hear from the lake

are your saviour

Sometimes you need to pretend to be alive

to survive through the seasons

Se on luonnossasi

Oletko koskaan yksinäinen?

Kun pastellin violetti ilma

painaa keuhkosi rintakehäsi läpi

Kun se sade joka on niin äänekäs

polttaa paljaalla ihollasi

Maailma ympärilläsi

on niin pehmeä

niin hellä

mutta silti se saa sydämesi kovaksi

ja ajatuksesi sakeiksi

Oletko koskaan eksyksissä?

Sumuisessa metsässä

jossa aamukaste itkee sinulle

ja saa silmäsi kostumaan

vaikka yrität niin kovasti hymyillä

Revontulet eivät aina näytä tietä kotiin

Joskus sinun täytyy harhailla vuorilla

ja toivoa että yö on tarpeeksi pimeä

toivoa että aamunkoitto nielee sinut

edes sekunniksi

Tahdotko koskaan vain huutaa?

Vapauttaa kaikki pilvet keuhkoistasi

antaa salamoiden iskeä maahan

uudestaan ja uudestaan ja uudestaan

kunnes myrsky on mennyt ohi

Kauneus jonka näet kuolleissa kukissa

ja kuiskaukset jotka kuulet järveltä

ovat pelastajasi

Joskus sinun täytyy teeskennellä olevasi elossa

jotta selviät vuodenaikojen läpi

Don't talk about love

Don't talk about love

chlichéd encounters

and fumbling kisses

Seen, experienced, killed

Shivers in early mornings

smiles that seek from cry

memories thrown on the floor

they tell a story

Hesitant words about feelings

agonisingly quiet days

and hours flowing down the drain

Don't talk about love

while experiencing the first ecstasy

because that's how you kill the future

Älä puhu rakkaudesta

Älä puhu rakkaudesta

kliseisistä kohtaamisista

ja hapuilevista suudelmista

Nähty, koettu, tapettu

Aamuyöllä koetut kylmät väreet

itkun seassa pilkistävät hymyt

ja lattialle paiskatut muistot

kertovat tarinan

Epäröivät lausahdukset tunteista

ahdistavan hiljaiset päivät

ja viemäriin valuvat tunnit

Älä puhu rakkaudesta

alkuhuuman ensimetreillä

koska niin tapat tulevaisuuden

Peace

The scent of rain

covers me in cotton

lays my head on the pillow

The open window next to me

spreads peace on my bed

brushes my heavy eyelids

In the candle light it's so easy

          effortless

to forget the world that is shouting around me

and for a moment to believe

that everything is meant to be

Clean sheets under my naked skin

sing me a lullaby

Maybe today I can smile

even for a little while

Rauha

Sateen tuoksu

peittelee minut pumpuliin

laskee pääni tyynylle

Avoin ikkuna vierelläni

levittää rauhaa sängylleni

sivelee painavia silmäluomiani

Kynttilän valossa on niin helppoa

           vaivatonta

unohtaa ympärillä meluava maailma

ja hetken aikaa uskoa

että kaikki on tarkoitettu

Puhtaat lakanat paljaan ihoni alla

laulavat tuutulaulun

Ehkä tänään voin hymyillä

edes hetken

Words on my fingertips

I have words

on my fingertips

running in my veins

circling behind my eyes

They tear me apart

and build me back again

in seconds

I need to get them out

but when I try to

bleed them on paper

they disappear

Kysymykset

Kysymykset kaikuvat ympärilläni

ne piirittävät järkeni

täyttävät jokaisen ajatukseni epäilyksellä

Voinko koskettaa todellisuutta?

Entä jos kaikki onkin vain valveunta?

Voinko edes olla olemassa jos

jokainen solu sisälläni pyristelee irti

niistä lauseista joita itselleni hoen?

En usko että olen oikeasti täällä

Olen vain harhakuva jota

ihmiset ympärilläni ruokkivat

He pitävät minut elossa

Heidän oletuksensa ovat äänekkäämpiä

kuin minun epäilykseni

joten kukaan ei kuule

riitoja pääni sisällä

I'm a clean mess

To you my life might seem dull

To you, I'm a silly little girl

sitting in the corner of her flat

back against the wall

staring at the ceiling

figuring out if what I'm seeing

is real to you

if you have this unappealing sinking feeling too

To you it looks like I'm lazy

or maybe just too stupid to actually get my life together

trying to figure out whether I'm missing a puzzle piece

or am I the missing piece

It would take me hours and hours to tell you

why there is a knot inside of me

why there is this dark shadow around my heart

making its way to my brain

so it can rain on it and blame me

of all the bad things around me

To you my life might seem useless

To you I'm a self-centered person in her own world

trying to avoid eye contact and touches

trying to avoid other people and still long for cuddles

To you it looks like I'm not capable of simple things life throws at me

and that I'm too weak to pick up the pieces of myself from the floor

so I can glue them back on

and be whole again to take the pain

It would take a lifetime

to find all the small crumbs of self esteem

and happiness from the corners of this cold flat

which makes my life complete

and completely deadbeat

To you, I'm a mess

I'm a clean mess

trying not to fuck up more than I have to

trying to keep together all the puzzle pieces you are stealing from me

I'm trying to give you my plea

tell you this is exactly what I need

The puzzle pieces you think are not necessary

are vital to me

Stealing the pieces means you are stealing parts of me

and you can't see that you just need to let me be

I need all the non fitting pieces

to create the comforting mess

so I can be a lazy and useless in your eyes

To you it's probably just lies

but to me they are not

It's the way to keep the knot inside of me

so I don't have to let the dark shadow free

The shadow that would make this all even a bigger mess

not just for you but for me

So please

let me sit on the floor with my back against the wall

because inside of all this mess

I can be myself

Sinä halusit olla taivas

Sinä halusit olla taivas

mutta aurinko laski

aivan kuin eilenkin

Minä pyysin tähtiä

mutta sain eksyneet jalat

väärältä polulta

Omassa kuplassamme

vaadimme liikoja

Surullinen sekunti

Näin sinun kävelevän

kadulla, hymyilit

katsoit minua silmiin

Näin sinut unessa

halaamassa minua

kertomassa tarinoita

Näin sinut kaikkialla

nimesi joka nurkassa

kasvosi peilissä takanani

Tahdoin iltaisin nukahtaa

jotta voisimme tavata

edes yhden kerran

surullisen sekunnin ajan

Hiljalleen se upposi

alitajuntaani

Sinä et kävellytkään

minua vastaan tänään kadulla

---

Rikulle <3

Vuosi

Tammikuu tuli

hänen kylmät kädet

kuristivat kaulaani

hymyili kärsimystä silmissään

Helmikuu yritti

vakuuttaa minut

käännyttää minut

mutta tuloksetta

Maaliskuu tuijotti

pahansuopa hymy huulillaan

joka pysyi
liian syvällä minussa

Huhtikuu tahtoi halata

härnätä, rikkoa minut

hänen syliinsä

uudestaan ja uudestaan

Toukokuu rakasti minua

melkein liian hyvää

ollakseen totta

ja se oli

Kesäkuu suuteli minua

otti käteni ja

johdatti minut pelastukseen

vain yhdeksi yöksi

Heinäkuu nauroi minulle

tyttö-rukka

liian eksyksissä ja liian heikko

mutta seuraa tätä polkua

Elokuu otti minut

käsivarsilleen ja lauloi

surullisia lauluja

kunnes nukahdin

Syyskuu herätti minut

vain näkemään

kuinka puut paloivat

ja sytyttivät minut tuleen

Lokakuu näytti minulle

hänen ylpeytensä ja rakkautensa

kuoleman ja sairauden

melkein kosketti minua

Marraskuu istui viereeni

katsoi minuun ja

yritti hukuttaa

omaan suruunsa

Joulukuu oli ystävällinen

piti kädestäni kun

odotimme merkkiä

lopettaa kaikki

Kolmiodraama

Sinä katoit minulle lautasen pöytään, siirsit tuolini lähemmäs itseäsi. Asettelit minut istumaan, katseeni kohti omia silmiäsi ja tuijotit minua, aivan kuin olisi sinulle jotai velkaa. Sinun takanasi hän tuijotti silmissään vihaa ja surua.

Sinä et osannut olla yksin, paikalla olin aina minä tai hän. Useimmiten molemmat. Sinä olit lupautunut elämään kanssani jo ennen kuin tapasit hänet, nyt kyseessä oli kolmiodraama. Asunto oli liian pieni meille kolmelle ja oli selvää, kenen pitäisi lähteä.

Minä en luovuttanut, tartuin sinuun katkerilla kynsilläni yön pimeinä tunteina, kuiskailin korvaasi hänen nukkuessaan ja yritin saada sinut irti kaikista muista. Tarvitset vain minut. Hän oli saanut tarpeekseen, sinä et. Kerroin pimeästä tulevaisuudesta ja selän takana lohduttomasti nauravista ihmisistä, sinä uskoit.

Sinä peittelit minut sohvalle viltin alle, tarjosit teetä hänen istuessa vieressäsi. Joinakin päivinä hän ei huomannut minua, sain rauhassa roikkua selässäsi niin paljon kuin sieluni sieti. Sain raapia reisiisi partaterällä muistoja minusta. Joinakin päivinä hän yritti kuristaa minut, hukuttaa pesuhuoneen lavuaariin tai pudottaa kerrostalon ikkunasta. Joinakin päivinä hän oli väsynyt minuun, joskus myös sinuun.

En pelännyt häntä. Tiesin, että rakastit minua, et osannut olla ilman seuraani. Et uskaltanut päästää irti, pelottelin sinua tyhjyydellä joka luopumisesta seuraisi. Sinusta ei jäisi mitään jäljelle, pelkkä raato. Minä myin sinulle kalpean katseen ja sinä ostit sen empimättä.

Toisinaan sinä aloit väittää minulle vastaan. Sanoit, että minun pitäisi lähteä, jättää sinut rauhaan. Sinun huutaessa kirosanoja päin kasvojani, minä tarrauduin ranteisiisi yhä lujempaa. Yritit potkia minua kauemmas, mutta olin liimautunut ihoosi. Jossain vaiheessa väsyit ja lopetit. Koko olemuksesi oli täynnä katumusta ja pyysit anteeksi.

Hän yritti taistella kanssasi, mutta en osannut ottaa häntä tosissaan. Hänen taistelutyylinsä oli lempeämpi. Hän kuvitteli, että halaamalla sinua, minä tulen mustasukkaiseksi ja lähden. Joskus se toimi, otin äkkilähdön jonnekin kauas hänen kietoutuessaan ympärillesi kuin suojamuuri. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että en lähde lopullisesti. Olenhan minäkin joskus loman tarpeessa ja palaan sen jälkeen voimakkaampana kuin aikaisemmin.

Tämä suhde loppuu vasta, kun minä niin sanon.

Kehys

Harhoja kehyksen sisällä

Irvisteleviä kasvoja

ja lempeitä katseita

Vastapainona itkulle

mielipuolista naurua

oman sänkyni alta

Jos leikin olevani ehjä

muut eivät huomaa säröjä

uskovat harhakuvaan

joka on niin helppo luoda

Katso vain muualle

Sillä ne tunnit

joina huudat pelkoa

ulos keuhkoistasi

määrittelevät liian tarkasti

oletko enää olemassa

Pakkanen silmissäsi

Huulillasi oleva

lumihiutaleen paino

ja sen sulanut varjo

Jättänyt jälkensä

hiukan liian syvälle

arpia ja ikävää

Pakkanen silmissäsi

ei anna irroittaa

ihan vielä

Lämpöaalto

ei taida auttaa

kumpaakaan

Päämäärätön

Hän astelee kaatosateessa

turvallisen tyhjiä katuja

Katseessaan tiistain usva

ja poskillaan sunnuntain puna

Päämäärätön olemassaolo

pyytää vajoamaan asfalttiin

sulamaan kengänpohjiin

ohikulkevien ajatuksiin

Takaisin on turha katsoa

Tulevaisuus jäi nurkan taakse

Edessä odottaa ihmisvirta

vailla liian suuria vastauksia

Viimeiset pisarat ennen ruuhkaa

odottavat kerääjäänsä

Uskaltaako hän tarttua

valtavaan vastuuseen?

Maailman kääntyessä

Maailman kääntyessä
löytyy meistä uusia puolia
Sellaisia joihin haluaa
upota ikuisuudeksi
Kadottaa arjen nurkan taakse
Odottamaan seuraavaa päivää

Hetken ajan näkee kauneuden
rumuuden silmissä
Kahlittuna kulkee polkua
joka avaa sisimmän

Ja sillä sekunnilla kun uskaltaa hymyillä
Antaa itsensä muille

Anna meille äkkilähtö

Kliseisiä rakkausrunoja kirjoitettuna seinille

Kirjahylly täynnä meidän tulevaisuutta

Muuttolaatikot valmiina

                    äkkilähtöön

Satuja tarinoita tuntemattomia lauseita

Toivotaan pehmeää tulevaisuutta ja ehkä vähän aurinkoa

Mahdoton kaipuu kaupunkiin johon rakastuin päättömästi

          (Unettomia öitä sen takia)

Liikaa konditionaaleja sivulauseissa

Mennään jo oikeasti, ei enää vaan leikitä

                    Juoksisin jos voisin

Mutta olen vielä kiinni täällä

Rikkinäinen

Juuri sillä hetkellä

kun tajuaa olevansa

alasti pakkasessa

Sillä hetkellä

kun uskaltaa ymmärtää

tulen polttavan

Voi sekunnin murto-osassa

hajota pieneksi muruksi

jalkakäytävän reunalle

Odottamaan ohikulkijaa